Morsiamen hääpuku MYYNNISSÄ

Tässä hääpoustailujen välissä tulee tällainen markkinointihenkinen viestitys, eli:

MYYNTI-ILMOITUS

Faktat:

Hääpuku on Barcelonalaisen Pronoviaksen mallistosta Gomera.

Puku on virallisesti kokoa noin 38. Suomen koossa se vastaa noin 40.

Pukua on pienennetty kokoon 38. Morsian on 170cm pitkä ja käytti 8cm:n korkoja. Pukua on lyhennetty muutaman sentin etuosasta, mutta sen voi palauttaa ennalleen (kuten kaikki muutkin muutokset). Laahukseen on ommeltu lenkki, jolla helman saa takaa nostettua ylös, jotta liikkuminen helpottuu.

Pukuun kuuluu myös käyttämätön bolero, pukupussi ja vannehame kokoa L.

Puku selvisi juhlastamme ilman tahroja ja käytämme sen vielä pesulassa ennen myyntiä

Alkuperäinen hinta (kuten ao kuvassa): 2290€

Hintapyyntömme: 1200€
Yhteydenotot: sulhasenblogi@gmail.com

Kuvia (alempana itse ottamamme kuvat ja osa kuvista on kuvaajamme ottamia virallisia hääkuvia):

RUOKAAA!

Hommahan ruoan kanssa meni niin, että morsian suunnitteli pääkohdat menusta ja jätkät keittiössä toteuttivat ne omine lisäyksineen ja kädenjälkineen. Ja siis olihan se aivan upea. Täydellinen. Ahmin pöydästä kaikkea mahdollista ja vähän lisää. Tiesin etten jaksa syödä, mutta kyllä te tiedätte. Mielummin överit kuin vajarit. Laitoimme ensin esiin pelkästään alkupalapöydän, jotta kukaan ei mättää lautaselle myös pääruokaa (kauniit tuplakatteemme menevät hukkaan!). Pääruoan syötyämme, tarjoilijat korjasivat osan alkupalapöydästä pois ja toivat lämpimän ruoan esiin. Ja voi veljet.

Yleensähän se on niin, että alkupalapöytä on kuningas ja lämmin pöytä pakollinen paha, mutta nyt lämpimät menivät vähintään rinnalle ja ohi, sillä siitä hirvenpaistista puhuttiin ja paljon. Porterissa marinoitu liha suli suuhun. Olemme tässä viime päivät seuranneet häiden jälkeistä sosiaalista mediaa ja ruoka on ollut iso osa puhetta. Kommentteja:
"En ole koskaan syönyt näin hyvää ruokaa"
"Parhaat hääruoat, mitä olen ikinä syönyt"
"Jokirapucaesar oli taivaallista"
"Tosta hirvestä sitten puhutaan vielä!"
Ja niin edelleen.

Onnistuneista häistä ei muisteta, että millaiset sisustuskivet oltiin ostettu senkille, vaan ruoka, juoma ja musiikki. Neuvosta kannattaa ottaa vaarin. Keskittykää niihin. Lisäksi tekemällä itse ruokareissut ja palkkaamalla henkilökunnan, säästimme ison pennin. Saimme normaalisti 50-60€/vieras maksavan loistomenun murto-osalla tuosta summasta. Ja henkilökunnan mukaan. Ja vinkki numero kaksi: Itse hankkimalla henkilökunnan, voi kuluja saada kotitalousvähennyksiin.

EDIT:
Olemme kuulleet kauhutarinoita hääkuvaajista, jotka vetkuttelevat kuukausitolkulla kuvien kanssa. Hääkuvaajamme puhui, että voisi keskiviikoksi saada valmiiksi kuvat. No saimme muokatun häägallerian nettiin tänään aamulla ja nyt äsken kuvaaja toi muistitikun lapaseen, jossa oli kaikki n 600 kuvaa. Ei tähän pysty kukaan muu kuin JS Disain.

Tästä johtuen, laitan alle kattauksista ja ruoista lisää kuvia. Ethän kopsaa, jookosta?

Meidän ikuistaminen ja hääelokuva.

Astuimme hääautoon ja huristelimme Turun Linnan puistoon hääkuvaukseen. Mukana meidän ja hääkuvaajan lisäksi oli yksi kaaso ja bestmanin vaimo. Johtuen suhteellisen lyhyestä kaavasta, meillä oli reilu tunti aikaa pyöriä puistolla. Otimme kuvia pienellä sillalla, poluilla, muuria vasten ja siinä ladolla. Meillä oli niin huoliteltu ja tyylikäs olo, että se varmaan näkyy kuvista. Kuvaaja sai meidät rennoksi, kuunteli toiveita ja ehdotteli omia.

Homma on niin, että minä en ole helppo kuvattava. Kun pitää poseerata, näytän joko jäyhältä jököttäjältä tai minulla on typerä virne naamalla. Kun nauran luonnollisesti, näyttää siltä että olisin aina kännissä. Mikään ei ole järin hyvä vaihtoehto hääpotrettiin. Yritin hymyillä vienosti, mikä kuulostaa sairaalta, mutta sain kuin sainkin väännettyä siedettävän ilmeen.

Kuvauksista koukkasimme kodin kautta ja haimme huonovointiselle vaimolleni kakkospuvun, jos hääpuku tuntuu liian tuskalliselta illan loppua kohden. Juhlapaikalla vieraat olivat katsoneet tekemäni "elokuvan" sillä välin ja olin hieman jännittynyt vastaanotosta. Ystäväni töistä kertoi heti, että:"Ihmiset tulivat kirkosta iloisin mielin tänne teidän juhlaan ja heti sä sait ne itkemään. Oliks reilua?"
Ihmiset olivat todella pitäneet videosta ja moni kiitteli vuolaasti ja pyysi kopioita. Osittainen syy oli lopussa ollut kooste, jossa oli videokuvaa keskuudestamme poistuneista ihmisistä ja kaipuudestamme heitä kohtaan. Hienoa, että pitivät.

Kättelimme vieraat ja istuimme pöytään. Seremoniamestarina toimiva serkkuni kuulutti, että ruokailuun asti on seurustelua. Meillä oli pieni tutustumisleikki varalla, mutta ihmiset juttelivat keskenään niin innokkaasti, ettemme halunneet keskeyttää. Ruoka tuli aikaisemmassa postauksessa mainittujen syiden takia vartin myöhässä, joten syöksyimme hyeenana paikalle. Buffet-pöytään mentiin valokuvaajan kautta, joka ikuisti vieraita vierakirjaa varten.

Huomenna kerron aiheesta R-U-O-K-A.

Sanoimme tahdon

Otimme bestmanin kanssa hieman pidemmän kaavan kautta ja menimme vasta kolmelta nukkumaan lauantain vastaisena yönä. Mistään ryypiskelystä ei ollut kyse, vaan tissuttelimme olutta, katselimme valokuvia ja saunoimme. Pähkäilimme aikataulua iltamyöhään ja päätimme, että heräämme yhdeksältä, joten suoraa unta saimme kuutisen tuntia. Olen viime päivät kärsinyt jonkinlaisista selkävaivoista, joten jännityksen lisäksi ne aiheuttivat univaikeuksia. Nukuin oikeasti ehkä viisi.

Aamulla lähdimme bestmanin anopin tiluksille hakemaan hääautoa ja pesemään sen. Bestmanin vaimo sai samalla tukkahoitoa, kun me lähinnä fiilistelimme aurinkoa ja hankimme syötävää. Kesken autonpesun sain kaasolta puhelun, jossa informoitiin morsiamen huonovointisuudesta (joka on ollut koko viikon). Soitin heti papille ja kyselin mahdollisuudesta siirtyä lyhyestä kaavasta kaikkein lyhimpään. Jätimme yhden virren ja psalmin pois ja annoin tiedon, että saattaa tulla sakastikäynti hätätapauksessa.

Pääsimme Marina Palacelle hyvissä ajoin, ja saimme myös bestmanin hotellihuoneen käyttöön vaatteiden vaihtoa varten. Kesken kaiken sain puhelun kokilta, että nyt on tavaraa kadoksissa. Olin hienoisessa stressissä, joten aikaa asian hoitamiseen ei ollut. Selvisi kuitenkin, että edellisen illan hääporukka oli hakenut tavaroita ja olivat ottaneet meidän kamoja mukaan. Hauteita, pakkeja ja ruokaa. Soitin paikan hoitajalle, että asia on hoidettava kuntoon ja heti. Ennen kirkkoon menoa lähetin kokeillemme kyselyn, että oliko asia hoidossa. Oli.

Otimme parhaan mieheni kanssa rohkaisevat enne kirkkoa viereisessä juottolassa, jossa tapasimme myös valokuvaajan. Muutama money shot ja kirkkoon. Olin todella hermostunut. Minä, joka en (lähes) koskaan hermoile. Siirryimme alttarille odottamaan morsiantani.

Alkumarssi. Jännitys ja se kaikki tuskailu. Kun ovet aukesivat meinasin purskahtaa vollottamaan sen kaiken keskellä. Sain kasattua itseni noutamaan morsiantani käytävältä, mutta tärinä ei lakannut. Kun appi luovutti tyttärensä, huomasin, että jännitys ja tärinä on ihan molemminpuoleista. Koko seremonian olin täysin katatonisessa tilassa ja onnistuin tuijottamaan vain alttarin seinää. Aina kun piti polvistua, vaimoni veti minut alas. Tai kun piti nousta ylös, hän veti minut mukaansa. Hyvä kun muistin sanoa tahdon. Kaiken sen lisäksi, että vaimoni piti minut koossa, hän itse oli pyörtyä.

Kaikesta selvittiin kuitenkin ja pääsimme saippuakuplien saattelemana mersuun.

Huomenna

Kävimme eilen maistraatissa "allekirjoittamassa" paperit naimisiinmenosta. Ja vaikka vihkitodistuksessa näkyykin se torstai hääpäivänä, meille ja koko byrokratian ulkopuoliselle maailmalle lauantai on se päivä.

Olin jo keskiviikkona hakenut limpparit Lidl:stä ja mehut supermarketista. Eilen hain alkoholijuomat isäni varastosta ja kuskasin ne hääpaikalle kylmiöön valmiiksi. Hioimme vielä paikan hoitajan kanssa yksityiskohtia ja painelin kotiin. Kaaso ja morsian ottavat rennosti aurinkoa pihalla. Tajusimme, ettei tässä nyt ole kauheasti muuta tälle päivälle kuin laatikoiden merkitsemistä ja vähän näpertämistä. Otin ruokavastuun ja grillasin wingsejä tytöille, join muutaman oluen ja lähdin ystävän keikalle keskustaan.

Morsian oli vielä vääntänyt edellispäivänä kahdeksan pötköä saaristolaisleipää, joten sekin puoli on kotikutoista.

Kaikki kysyvät jännittääkö. Ei jännitä. Kaikki stressin aiheet liittyvät enemmänkin juhlien järjestämiseen kuin TAHDON-sanaan. Huolenaiheita ei ole ja kaikki tuntuu sujuvan kuin rasvattu. Tänään treffaan kokin alkuiltapäivästä ja lähdemme tukkuilemaan, toreilemaan ja kauppahalleilemaan. Illalla menee isäni kaatama hirvenpaisti marinaadiin.

Mitäköhän olemme unohtaneet?

Ruokaa ja kimallusta

Kokit lähettivät lopullisen menun häihin. Sanamuodot on eri virallisessa plakaatissa, mutta, tässä sitä:

Cocktailpalat alkuun

täytetyt ruissipsit, 2 eri täytettä/ savuporo ja avokado

Alkuruokapöytä

kylmäsavulohta

lämminsavusiikaa

lohipastramia

sinappisilliä

sipulisilliä

chilimarinoituja katkarapuja 

paahtopaistia

paprikasalamia

tsatsikia

piparjuurimajoneesia

melonia ja minttua

kirsikkatomaattia ja basilikaa

marinoitua oliiveja

marinoituja valkosipulinkynsiä

marinoituja herkkusieniä 

kesäperunasalaattia

jokirapu-ceasariasalaattia

mansikka-vuohenjuustosalaattia

couscoussalaattia

keitettyä  perunaa 

saaristolaisleipää + levite

Pääruoka

ylikypsää hirvenpastia (porter-marinoitu)

suppilovahverokastiketta 

uunilohta

sinappikastiketta 

uunijuureksia

skånenperunaa

Aito-kulta luovutti vihdoin sormukset ja kyllä ovat upeat! Huolimatta hieman kommunikaatiovaikeuksista, eivät pitäneet kiinni varsinkin alkuvaiheessa aikatauluista, eivät vastanneet puheluihin tai sähköposteihin, lopputulos on parempi kuin osasin toivoa ja sormukset olivat juuri sellaiset kuin toivottiin. Leidin sormus on valkokultaa ja minun palladiumia, jossa on valkokultainen kihlasormukseni upotettu keskelle.

Sunnarit

Vietimme mukavan Sunnuntain ystävien seurassa. Bestman, kaasot ja muutama sukulainen tulivat visiteeraamaan ja keskustelemaan häistä. Grillasimme sisäfilettä ja savustimme lohta, söimme porukalla jäätelöä ja nauroimme. Suurin osa porukasta oli vielä lievässä kankkusessa, joten sitä naurua riitti. Morsian ja morsiamen äiti saivat lisäksi kynsitehtailua bestmanin vaimolta.

Ruokailun jälkeen kävimme läpi aikataulua läpi. Kuka hakee kenetkin, kuka hakee kakun ja mitä tehdään kirkossa ja sen jälkeen. Serkkuni, joka on tottunut puhumaan, toimii seremoniamestarina. Tehtäviin kuului ohjeistamista ja esittelyä. En haluaisi rasittaa ihmisiä liikaa ja vähän tuntui, että serkulla on vähän kädet täynnä välillä, mutta homma helpottuu iltaa kohden.

Olen tämän päivän aikana väsäillyt kiitospuhetta porukalle samalla kun morsian väsää vieraille macaroneja. Olen myös tottunut puhuja, joten en oikeastaan jännitä sitä ja varsinkin kun yleisö on kaikki tuttuja. Lähinnä täytyy muistaa kiittää kaikkia asianomaisia.

Huomenna jalkahoitoon, hakemaan limppareita ja morsiamen koru kiillotuksesta.

Oltiin viikonloppuna ystävän valmistujaisjuhlissa. Siellä oli viikkoa aikaisemmin naimisiin mennyt pari. Heillä oli ulosmenomusiikkina Champions Leaguen tunnussävel. Kade!

Noin viikko H-hetkeen

Olemme nyt palaveeranneet hääkuvaajan kanssa, joka oli kaikin puolin antoisaa. Olimme suunnitelleet, että vieraskirjaa varten vieraat ottavat lainatulla polaroid-kameralla kuvia ja liittävät tekstin viereen. Kauhistuin kuitenkin hinnasta, sillä 2x10 kuvan filmi maksoi yli 35€. Kuvaajamme ehdotti, että kuvaa vieraat järjestyksessä, ruokailun aikana printtaa ja liimailee niitä vieraskirjaan ja laittaa kirjan kiertoon pöytiin, kun on valmista. Mitä palvelua! Kuvaaja kertoi niksejä, kikkoja ja vinkkejä. Näytti kuvia muista häistä ja kertoi ideoita hääkuvaan. Myös sateen varalle on suunnitelma B. Hyvä häävalokuvaaja on kyllä kullan arvoinen.

Kuten joskus aikaisemmin kerroin, palkkasimme itse kokit ja tarjoiluhenkilökunnan. Suurin syy tähän oli tietysti säästö, mutta myös se, voimme itse määrätä menun ja mitä raaka-aineet ovat. Toinen syy on luottamus. Kun itse työskentelee ravintola-alalla ja tuttavien häissä on nähnyt miten ontuvaa pitopalvelun tarjoilu voi olla, niin kynnys maksaa vahingossa huonosta on todella korkea. Nyt tunnen tarjoilijani ja tiedän heidän olevan alan kärkeä, joten voin huoletta nauttia juhlastamme. Olen tulevan vaimoni kanssa jopa neuroottisen tarkka siitä, että kaiken pitää mennä niin kuin pitää. Ja odottavathan häävieraatkin ravintola-alan ihmisten häiltä jotain maagista. Ja sitä haluamme myös antaa.
Tarjoilijamme tänään palaveeraamassa. Vein itse koiran lenkille siksi aikaa, kun morsiameni sopi käytännön asioita. Drinkkipuolella enemmän vaikuttava tarjoilijamme ehdotti myös isiemme välille eräänlaista drinkkisotaa, jonka tuomarina me toimimme. Pisteitä jaetaan maun lisäksi myös viihdyttävyydestä ja tekniikasta.

Ai niin, se kakkufirma. Sympaattinen kakkutehtailijamme on Kaukkupuoti MariAnnika. Ja alla linkki koekakkuumme:

Koekakku

Kaksi viikkoa häihin

On ollut aivan jumalattomasti töitä leipätyössä, ja siksi häiden valmistelut ovat pitkälti langenneet morsiamen harteille. Mutkia ei ole tullut matkaan ja kuusinkertaisten laskelmienkin mukaan rahat pitäisivät riittää. Saattaa jopa jäädä hieman ylikin, mutta se on ihan varovainen arvio.

Puoliso teki meille hienon lukujärjestyksen viimeiselle kahdelle viikolle. Joka päivälle on pikkuhommia. Kun jakaa tarpeeksi pitkälle aikavälille, niin työtaakka ei tunnu niin pahalta. Oma projektini on ollut tässä häävieraita varten tehty "elokuva" siksi aikaa kun odottelevat meitä takaisin hääkuvauksesta. Kävimme digitoimassa vanhoja kaitafilmejä, sekä VHS-kasetteja. Olen kahden päivän aikana käynyt läpi satoja valokuvia ja skannannut kymmeniä filkkaa varten. Olen hiukan innoissanikin tästä esikoisohjauksestani. Toivottavasti onnistun availemaan hieman kyynelkanavia.

Hääkakkumme koeosio tuli maistettavaksi. Pidimme kovastikin mango-sitruskakustamme, mutta hieman vaati kosteutta ja makua lisää. En nyt suorilta muista tietenkään kakuntekijää ja morsiankin lähti asioille, mutta lupaan laittaa kakun kuvineen tänne.

Häätilan (Submarina) kanssa on ollut kaikenlaista vänkäämistä, samoin kuin sormusfirman kanssa, mutta kirjoitan niistä vasta sen jälkeen, kun laskut on maksettu. Kihisen sisältä ja on vaikea pysytellä vielä hiljaa, mutta haluan nyt ensin hoitaa asian pois alta ja sitten on palautteen aika.

Paikkakortit on printattu ja koristeltu, hääauton koristeet ovat valmiina koristelua varten ja tänään pääsemme tekemään koekattauksen. Toivottavasti häätilan rouvan kanssa kaikki sujuu tänään mallikkaasti.

Lisäksi hääkuvaaja tulee palaveeraamaan illalla. Työntäyteisiä hetkiä luvassa. Noh, viikko vielä palkkatyötä ja hääloma alkaa.