Drinkillä

Olemme molemmat työmme puolesta tekemisissä juomapuolen kanssa, joten silloin tällöin naimisiin menevät ystäväpariskunnat tai kuusikymmentä täyttänyt Isäni pyytää meitä loihtimaan simppeliä ja hyvää boolia juhliin. Tällä kertaa kävimme eräässä Jokirannan ruokaa tarjoavassa ravintolassa tekemässä boolitestausta drinkin muodossa. Enemmän drinkeistä innostunut puolisoni otti ohjat käsiin suunnittelusta, kun taas minä päädyin sulhasen kanssa juomaan pari olutta. Muistaakseni drinkin piti olla oranssi tai sen suuntainen. En muista mitä siinä oli, mutta muistaakseni kommentoin, että se maistui kelkalta (vodka kurant, passoa, appelsiinimehu), mutta kelkka se ei kuitenkaan ollut. Mutta muistan toki, että mitä olutta otin, mitä se maksoi, oliko millainen vaahtokukka ja minkälaisesta lasista se tarjoiltiin.

Juuri tämänkaltaisten tapausten takia sulhasen ja bestmanin tehtäviä ovat sellaiset kuin olutlastin hakeminen Tallinnasta, hääauton etsintä ja budjetin pitäminen hallinnassa. Kaikki, mitkä liittyvät väriteemallisiin drinkkeihin ja askarteluun ovat yhtä pitkää ajatuskatkosta ja arvailua. Voisin vaikka lyödä vetoa, että minulle on kerrottu meidänkin häiden väriteema, mutta pystyn korkeintaan valistuneeseen arvaukseen. Lime?

Kaverin polttarit

Lauantaina oli hyvän ystäväni polttarit. Krapulan tuoma kaihipeikko kutittelee edelleen silmissä, mutta oli kyllä eeppisen hauskaa. Toivottavasti myös sankarilla. Hyvien polttareiden tae on hyvä suunnittelu ja näissä polttareissa oli huolellista esityötä koko porukan toimesta. Bestmaneja ystävälläni oli kolme, joten työtä oli jaettu moneen suuntaan. Meinasi tulla järjestelyiden kanssa vähän kiire, koska muulle polttariseurueelle varsinainen päivämäärä tuli tietoon vähän myöhään ja aikaa suunnitteluun oli vain muutama viikko. Aktiivisen sähköpostikirjoittelun tuloksena saatiin päivälle raamit ja armoton puhelinrumba alkoi. Päivä alkoi sankarin noutamisella kotoa. Tähänkin oli suunniteltu SWAT-tyylistä sisäänmenoa, mutta päädyttiin kuitenkin ihan kolkuttamaan ovea. Sulhanen oli jo hieman omin päin laskeskellut, että tämä olisi se päivä kun koitetaan miehistä kanttia joten ihan yllätystä ei päästy suorittamaan. Kaikenlaiset hämäysliikkeet olisivat tietenkin olleet paikallaan. Ajoimme mutkien kautta Kansanpuistoon, johon saapui elokuvastuntteja tekevä ryhmä, joka meidän tapauksessamme sytytti sulhasen palamaan. Riskitekijöitä tietenkin oli, mutta komean leimahduksen saattelemana mies sammutettiin turvallisesti peitteillä. Lähdimme autoilla keskustan suuntaan ja menimme hakemaan uudet vaatteet palaneiden tilalle kirpputorilta. Budjetiksi annoimme kaksikymppisen, jolla saimme lookin joka muistutti lähinnä Veijo Hietalaa. Meillä oli tunti aikaa ennen ruokailua, joten pysähdyimme oluelle paikallispubiin.

Siirryimme kävellen Lone Stariin syömään wingsejä. Muu porukka otti vähän miedompaa soossia, kun taas pääjehu joutui syömään wingsinsä suicidal-kastikkeen kera. Vähän kuulemma poltti. Löysä ohjelma antoi paljon vapauksia spontaaniin suunnitteluun ja wingsien lomassa päädyimme siihen, että sulhasen look vaati isoja pulisongeja, joita sai ostaa viereisestä pilailukaupasta. Menimme liimaamaan tuoreet pulisongit kävelykadulla sijaitsevaan Rentoon, jossa oli myös polttareita viettävä naisseurue. Iltapäivän aloitti oluttasting, joka käytiin ravintola Teerenpelissä. Kiihkeäksi käynyt olutkeskustelu kirvoitti pohtimaan oluenvalmistusta ja kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Uskon, että kysymykset olivat mielenkiintoisia myös itse kouluttajalle. Siirryimme jalan tuomiokirkkopuistoon, jossa pelasimme joukkuepelinä krokettia. Portin läpäisystä sai napsukkaa ja likaiseksikin mennyt peli ratkesi nopeasti joten pääsimme siirtymään "jo" tunnissa Nummen Saunalle, jossa miehitimme Helmi-nimisen saunaosaston. Saunalla oli pieni lounge-tila, iso jääkaappi ja pokerihuone, jossa alkoi välittömästi uhkapelit. Iloinen ja rento ilta väsytti sankaria siinä määrin, että puolilta öin saatoimme hänet morsiamensa hellään huomaan kotiin ja osa porukasta jatkoi iltaa vielä suurkaupungin sykkeessä. Kaikin puolin onnistunut ilta.

Pientä muistilistaa polttareiden varalle:

- Suunnitelkaa väljä aikataulu. Spontaanit ideat saavat aikaa ja välillä on mukava ihan vain istua ja levähtää pubissa.
- Laatikaa budjetti.

- Ottakaa koko remmi mukaan suunnitteluun. Ihmisillä on yleensä laajat suhteet, hyvät ideat ja moni on aikaisemminkin ollut polttareissa.
- Suunnitelkaa kuljetukset.

- Kontrolloikaa sankarin alkoholinkäyttöä ja itsekään ei kannata olla liian humalassa.

- Kunnioittakaa sulhasen toiveita ja nöyryyttäminen ei ole kivaa.
- Ottakaa paljon valokuvia.

Baarikeskustelu

Satuin kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun anniskeluravintolan baaritiskillä. Keskustelun osapuolet olivat sulhanen ja bestman. Bestmanille oli täysin ylivoimainen asia pukeutua sulhasen vaatimaan "sellaiseen v***n röyhelöön" ja vaati, että saisi pitää rusettia. Hänen mielestään rusetti on äärimmäisen miehekäs. Sulhasen vaatima asuste bestmanille on siis nimeltään plastron, jota tavataan käyttää saketin kanssa, mutta plastronia käytetään myös bonjourin kanssa, joka taasen on hieman pukumaisempi asuste, mutta helma voi ulottua jopa polveen. Kuuntelin aikani kiivasta keskuselua kaularemmin olomuodosta ja keskustelu päättyi maagisiin sanoihin:"Mutta kun Janette haluaa et sul on se röyhelö..." Eli hääjärjestelyiden eukko ylijumalatar on päättänyt, että bestman ei rusettia näe kuin Turun Pukumyynnin kevätkuvastossa.

Itse olen saanut suhteellisen vapaat kädet päättää pukeutumiseni. Olen tanssinut saketin ja frakin välillä, sillä bonjour ja perinteinen puku ovat täysin poissuljetut. Ajatus silinterihatusta myös kiehtoo ja erään pukupalvelun leidi kehuikin kulmikkaan partamallini korostavan hattua. Minussa asuu siis ripaus Abraham Lincolnia. Olemme lähdössä pian kaukomatkalle Hong Kongin kautta ja puolisoni väläytteli ajatusta, että teettäisimme hääpukuni jossain Nathan Roadin räätälikojussa, mutta rajoitteena on ajan vähyys (olemme kohteessa vain kaksi yötä) ja en halua tuhlata liikaa aikaa puvun teettämiseen. Kuitenkin häät ovat vasta 2013 ja voin yhtä hyvin vuokrata pukuni. Tyttöystäväni aikoo katsastaa pukuaan kohdemaassa siellä asuvan kaasonsa kanssa. Kun neidit menevät kaupunkikierrokselle, voin yhtä hyvin katsoa telkkarista samaan aikaan vaikka jalkapalloa ja juoda olutta. Kaikki voittavat.

Olisin halunnut alunperin, että bestman pukeutuu identtisesti, mutta taidamme säästää tässä. Vaikka pukuvuokrasta selviää alle kahden sadan per mies, noista pienistä satasista meidän hään budjetti paisuu. Satasta kun tuntuu menevän vähän joka suuntaan. Suurimmat yksittäiset menoerät, eli juhlapaikka, juoma ja ruoka on vasta puolet koko potista.



Kävin muuten hauskan keskustelun Isäni kanssa pääruoasta. Hän lupasi ampua pääruoan pöytään. Ei muuta kuin jahtionnea!