sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Hääyön viettoon

Pahoittelut suhteellisen harvasta päivitysvälistä. Syynä tähän on se, että täytän häiden jättämää aukkoa vapaa-ajassa uusilla puuhasteluilla. Hankin itselleni parikin uutta kirjoitustehtävää, joista jopa saan hieman korvaustakin, joten velvollisuudet kirjoittamisen suhteen valitettavasti painottuvat enemmän sinne suuntaan.

Hääyö.

Sen enempää hääyön muista tapahtumista kertomatta, niin olimme ottaneet hääyöksemme huoneen SubMarinan yhteydessä sijaitsevasta Radisson SAS Marina Palacesta. Meille oli varattuna business-luokan huone, jonka kaasot olivat käyneet sisustamassa uusiksi. Olimme myös aamupalan tilanneet valmiiksi huoneeseen, joten otimme rennosti aamun suhteen.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, miten olin ohjeistanut henkilökuntaa ohjaamaan ihmiset ulos viimeistään kahdelta. Sain 02:30 tekstiviestin serkultani, jossa kehoitettiin liittymään alakertaan seuraan, "jos olet hoitanut jo hommat".

Hyperventiloin. Lähetin tarjoiluhenkilökunnalle viestin, jossa kyselin tilannetta ja vastaus oli, että "BILEET JATKUU!".

Hyperventiloin uudestaan.

Onneksi kuitenkin kyse oli niin kutsutusta koijauksesta ja serkkuni sekä tarjoiluhenkilökunta viilasivat minua linssiin. Serkku oli juomassa maksamaani kymppisäkkiä jokirannassa ja henkilökunta (kavereita hekin) muuten vain kiusoitteli. Korjaus tuli heti viestinä perään.

Olin ostanut huomenlahjaksi vaimolleni uuden iPhonen, jonka olin jo antanut hänelle aikaisemmin. Syy oli se, että en jaksanut enää kuunnella vaimon kiroiluja ¨paskasta huonosta puhelimesta ja olin itsellenikin ostanut uuden kuukausi ennen häitä. Itse hän ei olisi niin kallista raaskinut ostaa, mutta oma kynnys ostaa uutta ja kiiltävää elektroniikkaa on todella matala.

Itse olen kuulemma vaikea tapaus lahjojen suhteen. Aina kun haluan jotain, ostan sen itse ja mielellään heti. Vaimoni halusi antaa minulle lahjaksi itsensä, joten hän oli käynyt kuvauttamassa itsensä Studio Eminentissä, joka siis tekee eräänlaisia Glamour-kuvauksia. Vaimoni oli kuvissa TODELLA kaunis. Enkä siis tarkoita sitä, että hän ei muuten olisi kaunis.

torstai 29. elokuuta 2013

Illan ainoa ohjelmanumero ja vielä ylimääräinen toinen

Ilta meni loppujen lopuksi melkoisen soljuvasti ilman mitään ylimääräisiä täytenumeroita. Ei morsiamenryöstöä, ei liinaleikkejä, ei nimileikkejä, ei kyselyitä, ei mitään. Kuitenkin meillä (tai oikeastaan baarimestarilla) oli suunniteltuna loppuiltaa varten ohjelmanumero meidän kummankin Isille. Meidän pesti oli toimia tuomarina ja Isät kilpailijoina. Kummatkin saivat valmistaa baarista drinkin ja myös valmistustekniikka oli arvosteltava osio. Isäni oli ensin vuorossa, ja päätti valmistaa erittäin mielenkiintoisen sekoituksen vodkasta ja mansikkasiirapista. Termi juomakelvoton kuvasi hyvin juomaa. Sanoin, että tuli mieleen sellainen juissi mehun ja vodkan festarisekoitus. Sitten astui estradille appiukko.

Olen henkeen ja vereen viskimies. Siis sellainen viskimies, joka kouluttaa myös muita ihmisiä viskin saloihin ja saa siitä palkkaa. Ensimmäinen asia mikä appiukolla tuli mieleen, oli sekoittaa 10 vuotiaasta mallasviskistä minulle drinkki. Huusin hätääntyneenä jo valmiiksi, että appiukko liikkuu todella vaarallisilla vesillä. Baarimestarin hienovaraisilla vinkeillä appiukko teki oikeoppisen whisky sourin savuisesta mallasviskistä. Ja täytyy kyllä sanoa jälkeenpäin, että vaikka olenkin viskipuristi, niin maku oli todella hyvä. Lisäksi öljylanne sheikkasi pisteet kotiin, joten morsiamen puoli vei pelin 2-0. Tasapeli olisi tietysti ollut reilumpi, mutta en ole itse koskaan uskonut reiluun peliin, vaan siihen että parhaan pitää voittaa ja parhaan pitää saada suorituksestaan tunnustus.

Ystäväni soittaa eräässä suomalaisessa hevibändissä instrumenttia ja luokittelee myös itsensä rokkitähdeksi. Onkin joskus sanonut, että haluaa hautakiveen tekstin rokkitähti. Hän kuitenkin pyysi hääbändiltä lainaksi kitaraa ja soitti kaksi kaunista biisiä meille, jonka tahdissa sitten tanssittiin. Menimme vielä muutaman biisin virallisen hääbändin tahdittamana, mutta sitten alkoi tehdä jo mieli hotellihuoneeseen. Ilta oli mennyt niin nappiin kuin se voi vain mennä ja oli mukava lähteä hyvillä mielin hääyön viettoon. Olin nauttinut koko illan hyvinkin maltillisesti alkoholia, jotta olisin koko ajan hyvässä vireystilassa. Kyllä niitä kovia bailausiltoja tulee muutenkin ja voihan aina muiden häissä olla edesvastuuttomassa kunnossa.

Ohjeistin vielä henkilökuntaa, että kello kaksi on ehdoton takaraja ja että viinaa sitten ihmisten eteen vaikka vaatien. Kuulin myöhemmin, että bileet olivat jatkuneet jokirannassa ja baareissa aamuun asti ja kovimmat sissit olivat olleet puoli kahdeksan aamulla vielä bilettämässä. Siitäkin jäi hyvä mieli.

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Häävalssi

Oli häävalssin vuoro. Olimme käyneet appiukon luona treenaamassa ja käyneet tanssikurssin, mutta mikään niistä ei valmista siihen, että koko sali katsoo meitä. Toistakymmentä kamerakännykkää, saman verran kameroita ja yli 80 silmäparia. Kiva.

Siksi kysyinkin tanssin alkaessa vaimolta, että "Kummal jalal tää valssi lähtikään?"

No sitten kun se lähti, niin yritettiin siinä sitten. vaappua hermostuneesti. Näytettiin varmaan hieman tuulessa heiluvilta poijuilta. Onneksi biisi vaihtui nopeasti ja kaapattiin vanhemmat mukaan. Luojan kiitos ei tarvitse mitään showta vetää, vaan hieman vain vaappua siellä täällä. Kolmannen valssin aikana siirryin sivummalle katselemaan josko joku haluaisi vielä kanssani tanssahdella. Koko porukka kiisi ohitseni, joka sopi minulle mainiosti. Sen verran hyvin meni valssi. Onneksi kuvissa näytetään hyviltä.

tiistai 6. elokuuta 2013

Tällä kertaa asiaa törkeydestä

Tällä kertaa taas toisenlaista asiaa.
Vanha työkaverini on menossa naimisiin ja oli jakanut sosiaaliseen mediaan seuraavanlaisen kertomuksen. Ja koska olen aina vääryyttä ja viekkautta vastaan, jaan ilomielin tällaiset kertomukset eteenpäin:

"Ostin hääpukuni Morsiuspukuliike Glamourista Oulusta. Jokainen nainen unelmoi täydellisestä morsiuspuvusta ja koska päivä on ainutlaatuinen ja unohtumaton tahdoin ehdottomasti ostaa oman mekon, en vuokrata toisen käyttämää. Maksoin mekosta mielestäni paljon, vaikka sainkin alennusta koska kyseessä oli viimeinen kappale mallia jota tehdas ei enää tehnyt.

Viime viikolla ostin mekkoon sopivat kengät ja äitini oli tarkoitus tehdä mekkoon tarvittavat muutokset, nyt kun tarvittavat mitat voitiin ottaa. Kun äitini käänsi mekon vuori päälle päin, hän huomasi mekon vuoressa lyhennyksen purkujäljet ja kaksi reikää. Mekko ei siis ollutkaan käyttämätön. Ajattelin että liikkeessä on tapahtunut inhimillinen erehdys.

Soitin liikkeeseen, jossa minulle sanottiin että tuo mekko paikan päälle, muuten ei aleta asiasta edes puhumaan. Koska häihin on 4 yötä, soitin äidilleni että tuo puvun Rovaniemeltä Ouluun. Menimme liikkeeseen puvun kanssa, jossa ruskea tukkainen myyjä katsoi pukua ja totesi samat viat kuin äitini sekä sanoi että on varmaankin mennyt vahingossa käytetty mekko uusien joukkoon. Tämä myyjä ei kuitenkaan voinut asialle tehdä mitään vaan paikalle piti odottaa toista myyjää (oli ilmeisesti omistaja tms).

Tämä vaaleatukkainen nainen sanoi heti, katsomatta pukua että tuo on uusi. Hän ei missään vaiheessa suostunut katsomaan pukua tai kuuntelemaan mitä asiaa meillä oli. Vaikka ruskeatukkainen myyjä oli jo todennut että puku ei vastaa sitä mitä on myyty, vaaleahiuksinen nainen sanoi että se on uutena myyty koska se on uusi. Mielestäni ei ole, kosska meille olisi pitänyt ostotilanteessa kertoa että se on jo aiemmin lyhennetty. Mikäli minulle olisi tästä kerrottu en olisi puvusta sitä hintaa maksanut, minkä nyt maksoin.

Naisen käytös oli ala-arvoista, hän esimerkiksi huusi minulle ja äidilleni että on kyllästynyt meidänlaisiimme ihmisiin (vaikka ei ollut vielä asiaamme kuullutkaan kuin sen puhelinkeskustelun verran jossa kerroin että puvussa on ongelmia). Hän ei halunnut selvittää asiaa, totesi vaan heti että turha luulla että sitä voi palauttaa. Kukaan ei ollut maininnut sanaakaan palauttamisesta (mitä ihmettä minä sitten laittaisin päälle lauantaina???) vaan halusimme että nainen myöntää tapahtuneen virheen ja hyvittää sen meille. Nainen ei poistui liikeen takatiloihin ja käski meitä poistumaan liikkeestä sekä soitti vartijan poistamaan meitä vaikka olimme poistumassa jo.

Olen tehnyt asiasta kirjallisen valituksen liikkeelle ja mikäli valitukseeni ei vastata 2 viikon määräajan sisällä, vien asian kuluttajariitalautakuntaan.

Mikään hyvitys ei kuitenkaan enää poista sitä mielipahaa, mikä tästä jäi. Tämän liikkeen ala-arvoinen toiminta ja ennenkaikkea myyjän käsittämätön käytös pilasivat iloni hienosta mekosta. Mukava tulevaisuudessa katsoa hääkuvia ja muistaa tämä.

Toivon, että jaatte tätä, sillä en toivo kenellekään muulle samaa pettymystä ja vielä vähemmän samaa asiakaspalvelukokemusta kyseisessä liikkeessä."

perjantai 2. elokuuta 2013

Puheita ja kaakkua

Ruokailun jälkeen odottelimme rauhassa, että tarjoilijat keräävät kaikki lautaset pois, jotta voidaan aloittaa puheet. Kuukausitolkulla omaa osuuttaan hermoillut appiukko piti hienon puheen omasta tytöstään ja muisteli etenkin purjehdusreissuja. Tämän jälkeen Isäni ponnahti ylös ja piti spontaanin puheen, jossa hän muistelin innokkuuttani ruokaan ja oli kaivanut vanhan kotitalousvihkoni esiin.

Kaikki kolme kaasoa piti hienon puheen, jossa muisteltiin meidän tapaamistamme ja yhteisiä hetkiä. Niitäkin, missä minä olin mukana. Sitten tuli minun bestman. Hän kertoi jo päivää aikaisemmin, että omissa häissään piti morsiamelleen puheen liian hätäisesti. Oli myös lukenut paperista. Nyt hän oli tehnyt ranskalaisia viivoja ja huomasin muiden puheiden aikaan, että mies oli aivan nenä omassa paperissaan kiinni. Ja kylläpä oli mukava puhe. Muisteltiin yhteisiä tukankasvattamisia, ulkomaanreissuja ja koko yhteistä elinkaartamme. Tuli hieno fiilis.

Puhekavalkaadin päätti Vaarini, joka on tunnettu maratonpuheistaan. Vanhempieni häissä isoisäni oli puhunut puoli tuntia. Pari vuotta aikaisemmin Vaarini pysäytti setäni juhlissa koko onnittelujonon kymmeneksi minuutiksi, mutta tällä kertaa saimme kuulla hienon puheen lähinnä vaimolleni, jossa Vaari kiitteli hänen iloisuuttaan ja sitä miten hän aina auttaa.

Ilta oli mennyt niin hienosti, että päätimme hylätä kaikki täyteohjelmat, koska vieraat viihtyivät muutenkin. Annoimme hengähdysaikaa ennen kahvia ja kakkua. Kuten aikaisemmin todettiin, kakun toteutti Kakkupuoti MariAnnika. Olimme toivoneet kakkuun lisää kirpsakkuutta ja kosteutta. Molemmat toiveet toteutettiin paremmin kuin hyvin. Kakkuosion ainoa miinus tuli tilan mukana tulleelle tarjoilijatytölle, joka oli kitsastellut kakkupalojen koon kanssa. Lopputuloksena meille jäi kokonainen kakku kotiin vietäväksi ja hoidellustakin kakusta jäi neljännes jäljelle. Sääli. Tietysti voidaan vähän peiliinkin katsoa, kun kukaan ei tajunnut antaa tarkempaa ohjeistusta palojen koosta. Kakun ja kahvin kanssa tarjosimme yhden tähden Jaloviinaa ja/tai Lapponian lakkalikööriä.

Kakun jälkeen pääsin antamaan oman osuuteni puheista.

En ole kovin helposti hermoileva, mutta taustalla oli pieni jännitys. Pari vuotta aikaisemmin meillä oli yhteiset kolmekymppiset ja oman kiitospuheeni hoidin sen verran iloisissa tunnelmissa, että unohtelin vaimoni (silloin vielä tyttöystävä) sukulaisten nimiä ja muutenkaan puhe ei ollut oikein "flow". Olin nauttinut väkijuomia tällä kertaa hyvinkin hillitysti ja puhe kulki hyvin. Kiitin järjestelyissä mukana olleita ihmisiä ja lopuksi vaimoani kaikesta mitä olen häneltä saanut (paljon!).

Seuraavassa postauksessa häävalssi.

tiistai 30. heinäkuuta 2013

Morsiamen hääpuku MYYNNISSÄ

Tässä hääpoustailujen välissä tulee tällainen markkinointihenkinen viestitys, eli:

MYYNTI-ILMOITUS
Faktat:
Hääpuku on Barcelonalaisen Pronoviaksen mallistosta Gomera.
Puku on virallisesti kokoa noin 38. Suomen koossa se vastaa noin 40.

Pukua on pienennetty kokoon 38. Morsian on 170cm pitkä ja käytti 8cm:n korkoja. Pukua on lyhennetty muutaman sentin etuosasta, mutta sen voi palauttaa ennalleen (kuten kaikki muutkin muutokset). Laahukseen on ommeltu lenkki, jolla helman saa takaa nostettua ylös, jotta liikkuminen helpottuu.

Pukuun kuuluu myös käyttämätön bolero, pukupussi ja vannehame kokoa L.

Puku selvisi juhlastamme ilman tahroja ja käytämme sen vielä pesulassa ennen myyntiä
Alkuperäinen hinta (kuten ao kuvassa): 2290€
Hintapyyntömme: 1200€
Yhteydenotot: sulhasenblogi@gmail.com
Kuvia (alempana itse ottamamme kuvat ja osa kuvista on kuvaajamme ottamia virallisia hääkuvia):













RUOKAAA!


Hommahan ruoan kanssa meni niin, että morsian suunnitteli pääkohdat menusta ja jätkät keittiössä toteuttivat ne omine lisäyksineen ja kädenjälkineen. Ja siis olihan se aivan upea. Täydellinen. Ahmin pöydästä kaikkea mahdollista ja vähän lisää. Tiesin etten jaksa syödä, mutta kyllä te tiedätte. Mielummin överit kuin vajarit. Laitoimme ensin esiin pelkästään alkupalapöydän, jotta kukaan ei mättää lautaselle myös pääruokaa (kauniit tuplakatteemme menevät hukkaan!). Pääruoan syötyämme, tarjoilijat korjasivat osan alkupalapöydästä pois ja toivat lämpimän ruoan esiin. Ja voi veljet.

Yleensähän se on niin, että alkupalapöytä on kuningas ja lämmin pöytä pakollinen paha, mutta nyt lämpimät menivät vähintään rinnalle ja ohi, sillä siitä hirvenpaistista puhuttiin ja paljon. Porterissa marinoitu liha suli suuhun. Olemme tässä viime päivät seuranneet häiden jälkeistä sosiaalista mediaa ja ruoka on ollut iso osa puhetta. Kommentteja:
"En ole koskaan syönyt näin hyvää ruokaa"
"Parhaat hääruoat, mitä olen ikinä syönyt"
"Jokirapucaesar oli taivaallista"
"Tosta hirvestä sitten puhutaan vielä!"

Ja niin edelleen.

Onnistuneista häistä ei muisteta, että millaiset sisustuskivet oltiin ostettu senkille, vaan ruoka, juoma ja musiikki. Neuvosta kannattaa ottaa vaarin. Keskittykää niihin. Lisäksi tekemällä itse ruokareissut ja palkkaamalla henkilökunnan, säästimme ison pennin. Saimme normaalisti 50-60€/vieras maksavan loistomenun murto-osalla tuosta summasta. Ja henkilökunnan mukaan. Ja vinkki numero kaksi: Itse hankkimalla henkilökunnan,
voi kuluja saada kotitalousvähennyksiin.


EDIT:
Olemme kuulleet kauhutarinoita hääkuvaajista, jotka vetkuttelevat kuukausitolkulla kuvien kanssa. Hääkuvaajamme puhui, että voisi keskiviikoksi saada valmiiksi kuvat. No saimme muokatun häägallerian nettiin tänään aamulla ja nyt äsken kuvaaja toi muistitikun lapaseen, jossa oli kaikki n 600 kuvaa. Ei tähän pysty kukaan muu kuin JS Disain.

Tästä johtuen, laitan alle kattauksista ja ruoista lisää kuvia. Ethän kopsaa, jookosta?