Kutsut lähtivät

Save the Date-kutsut tuossa lähtivätkin jo lopputalvesta, mutta varsinaiset kutsut vaatimuksineen ja uhkavaatimuksineen lähtivät maanantaina. Tässä:

PS. Varmaan aiheellista kehaista morsiamen puolesta, että kutsut ovat itse askarreltu.

Kaksi kuukautta häihin

Kaikki on mennyt jotenkin omalla painollaan. Tietysti minun tehdessä töitä, hääsuunnittelu ja askartelu on pitkälti morsiamen harteilla. Itse olen jatkuvasti huolissani lähinnä rahasta, jota tuskin on liikaa. Olemme laskeneet sen kymmenen kertaa menot ja vieläkin tuntuu siltä, että budjetissa mennään, mutta pelkään koko ajan niitä yllätyksiä ja olisi mukava, kun häämatkaankin riittäisi rahaa.

Olemme kuulleet, että häävieraamme jonkin verran karsastavat kylmän käteisen antamista meille häälahjana ja me taas emme halua tavaroita nurkkiin, joita emme ole pyytäneet. Teimme häälahjalistaan kompromissiratkaisun. Määrittelimme häämatkan hotelliyömme hinnaksi noin sata euroa per yö. Laitoimme siis häälahjalistaan hotelliyön, jonka voi lunastaa itselleen lahjaksi. Omasta mielestäni ainakin hyvinkin mukava idea.

Ensi maanantaina lähden Isäni kanssa Tallinnan reissulle hakemaan pakettiautolla alkoholit. Olut-, viini- ja siiderikulutus on suurin piirtein tiedossa, joten ainoa arvoitus vielä on drinkkibaarin menekki. Tapaamme baarimestarin huomenna päivällä ja palaveeraamme valikoimasta. Booli on edelleen kokonaan poissuljettu, sillä en todellakaan halua nähdä pöydässämme yhtään eltaantunutta esanssilientä, jota kaikki juo lähinnä viinanhimoissaan.

Puheluita kirkon suuntaan

Terveisiä grillin ääreltä.

Saimme sähköpostissa pappimme ja kanttorimme nimet ja yhteystiedot. Kanttori oli ennestään tuttu ja odotettukin jopa, sillä hän on ilmeisesti kanttoripiirien jonkinlainen supertähti. Soitimme tänään papille kysyäksemme vihkikaavasta ja sovittiin päivää, jolloin voisi tavata. Pikaisella KVG:lla kävi ilmi, että mies on toki teologian tohtori, mutta myös suhteellisen nuori, mikä sopii meille. Emme oikein tarvitse sellaista vanhoilliskonservatiivista kirkkojyrää, joka halveksuen ylenkatsoo kirkkoon kuulumattomuuttani. Olen kuitenkin enemmän agnostikko, kuin ateisti ja suhteeni uskomiseen on helpompi jättää selittämättä kuin selittää. Kanttoria yritimme saada kiinni, mutta oli ilmeisesti vapailla, ja ei varmaan vastaile silloin työperäisiin puheluihin. Sallittakoon.

Painelimme mökille tyhjentämään käyttämättömäksi jäänyttä pikkutaloa, jotta voisimme tuoreena avioparina majoittua sinne. Muissa taloissa kun saa seurakseen sukulaisia. Isä kyllä ehdotti omankin rakentamista, mutta yritetään olla realisteja, ellei rahaa ala tulla ovista ja ikkunoista. Tervetuloa vaan.

Käynti maistraatissa

Alkutilanne:
Olin nukkunut edellisen yön työvuoron jälkeen lyhyet yöunet ja kävimme maistraatissa ennen aamuvuoroani. Ehdin haukkaamaan autossa pari leivänpalaa, mutta aamukahvi jäi väliin joten olin tilassa, jossa en paljoa ylimääräisiä puhu. Lisäksi naamaani koristaa tällä hetkellä muhkea parta, joka tyynyhieronnan jälkeen sojoitti toispuolisesti.

Maistraatissa:
Toisin kuin tuleva vaimoni, minä en kuulu kirkkoon, joten välttääksemme uudestaan uskoon tulemistani, menemme ennen varsinaisia seremonioita maistraatissa hoitamaan virallisempi puoli. Haluan siis kuitenkin korostaa, että pidän edelleen kirkossa pidettäviä karkeloita varsinaisena hääpäivänäni.

Luulin pääseväni aamutoimista helpolla ilmaantumalla paikalle, näyttämällä henkkarit ja allekirjoittamalla pari lappua.

Kuitenkin.

Maistraatin virkailija halusi tiedustella sopivaa päivämäärää virallisuuksille, joten vastasin mahdollisimman yksisanaisesti, koska halusin edelleen vältellä aamuäreydessäni ylimääräistä kommunikaatiota.
- Ei väliä
- No vaikka sillä viikolla
- Ei väliä
- No vaikka torstaina
- Ei väliä, ei ainakaan ennen puolta päivää, kun nukun.

Virkailijan ilme alkoi olla mallia korvaamaton, kun rakas tuleva aviosiippani tiedusteli vielä avioehdon tekemisen perään. Hissiin mennessä sain aavistuksen kritiikkiä murahtelustani ja muutaman tunnin päästä tajusin, että taisin olla jopa liioitellun juron oloinen.