Nyt se sitten tulee

Morsian tulee takaisin viikon kestäneeltä Välimeren reissultaan. Oli ensimmäinen avoliittomme aikana niin, että hän on viikon pois ja minä kotona. Viime kesänä hän oli Puolassa, mutta vain muutaman yön. Ensimmäiset pari päivää meni ihan hyvin, kun kutsuin kavereita viikonlopuksi luokseni. Sunnuntaina oli niin hirvittävä pelkotilakrapula, että tilasin Kotipizzan verkkopalvelusta pizzan, maksoin verkkopankista ja käskin pizzakuskia pimputtamaan ovikelloa ja jättämään lootan ja limpparin siihen eteen. Odotin hetken ja menin hakemaan hikoilevan kolapullon ja Monsteripizzan oven ulkopuolelta. Hienoa palvelua. 

Maanantaina alkoi sitten poikamiehen arki ja voi veljet, että oli yksinäistä. Siivosin viikonlopun bileet, katselin telkkaria, menin illalla elokuviin ja katselin telkkaria sen jälkeen kotona. Tiistaina kävin kaupassa ja illalla taas elokuviin. Keskiviikkona päiväohjelmaan kuului kanasalaatin teko ja sitten meninkin pelaamaan jääkiekkoa illalla, jossa oheistoimintoineen menee yleensä melkein koko ilta (käymme oluella ja yleensä syömässä pikaruokaa). Tänään olen tässä koko päivän siivoillut, pessyt pyykkiä ja nyt odotan lattian kuivumista. Seuraavaksi tamppaamaan mattoja.

Vaikeinta on ollut oikeastaan nukahtaa. Tyhjä asunto on aavemainen tunne, kun on tottunut siihen, että toinen on aina kotona. Kaupasta en osaa ostaa itselleni mitään, kun kanapaketissakin on fileitä neljälle ihmiselle. Kaupungillekin on kivempi mennä pyörimään toisen kanssa, vaikka en jaksakaan yleensä sitä vaatekaupoissa hengailua.

On siis kiva välillä ottaa lepoa parisuhteesta, koska silloin huomaa kuinka paljon toista kaipaa lähelleen. Ensi viikolla alkaakin sitten raivoisa pakkaaminen uuteen asuntoon.