Satuin kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun anniskeluravintolan baaritiskillä. Keskustelun osapuolet olivat sulhanen ja bestman. Bestmanille oli täysin ylivoimainen asia pukeutua sulhasen vaatimaan "sellaiseen v***n röyhelöön" ja vaati, että saisi pitää rusettia. Hänen mielestään rusetti on äärimmäisen miehekäs. Sulhasen vaatima asuste bestmanille on siis nimeltään plastron, jota tavataan käyttää saketin kanssa, mutta plastronia käytetään myös bonjourin kanssa, joka taasen on hieman pukumaisempi asuste, mutta helma voi ulottua jopa polveen. Kuuntelin aikani kiivasta keskuselua kaularemmin olomuodosta ja keskustelu päättyi maagisiin sanoihin:"Mutta kun Janette haluaa et sul on se röyhelö..." Eli hääjärjestelyiden eukko ylijumalatar on päättänyt, että bestman ei rusettia näe kuin Turun Pukumyynnin kevätkuvastossa.
Itse olen saanut suhteellisen vapaat kädet päättää pukeutumiseni. Olen tanssinut saketin ja frakin välillä, sillä bonjour ja perinteinen puku ovat täysin poissuljetut. Ajatus silinterihatusta myös kiehtoo ja erään pukupalvelun leidi kehuikin kulmikkaan partamallini korostavan hattua. Minussa asuu siis ripaus Abraham Lincolnia. Olemme lähdössä pian kaukomatkalle Hong Kongin kautta ja puolisoni väläytteli ajatusta, että teettäisimme hääpukuni jossain Nathan Roadin räätälikojussa, mutta rajoitteena on ajan vähyys (olemme kohteessa vain kaksi yötä) ja en halua tuhlata liikaa aikaa puvun teettämiseen. Kuitenkin häät ovat vasta 2013 ja voin yhtä hyvin vuokrata pukuni. Tyttöystäväni aikoo katsastaa pukuaan kohdemaassa siellä asuvan kaasonsa kanssa. Kun neidit menevät kaupunkikierrokselle, voin yhtä hyvin katsoa telkkarista samaan aikaan vaikka jalkapalloa ja juoda olutta. Kaikki voittavat.
Olisin halunnut alunperin, että bestman pukeutuu identtisesti, mutta taidamme säästää tässä. Vaikka pukuvuokrasta selviää alle kahden sadan per mies, noista pienistä satasista meidän hään budjetti paisuu. Satasta kun tuntuu menevän vähän joka suuntaan. Suurimmat yksittäiset menoerät, eli juhlapaikka, juoma ja ruoka on vasta puolet koko potista.
Kävin muuten hauskan keskustelun Isäni kanssa pääruoasta. Hän lupasi ampua pääruoan pöytään. Ei muuta kuin jahtionnea!
Olisin halunnut alunperin, että bestman pukeutuu identtisesti, mutta taidamme säästää tässä. Vaikka pukuvuokrasta selviää alle kahden sadan per mies, noista pienistä satasista meidän hään budjetti paisuu. Satasta kun tuntuu menevän vähän joka suuntaan. Suurimmat yksittäiset menoerät, eli juhlapaikka, juoma ja ruoka on vasta puolet koko potista.
Kävin muuten hauskan keskustelun Isäni kanssa pääruoasta. Hän lupasi ampua pääruoan pöytään. Ei muuta kuin jahtionnea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti