Ilta meni loppujen lopuksi melkoisen soljuvasti ilman mitään ylimääräisiä täytenumeroita. Ei morsiamenryöstöä, ei liinaleikkejä, ei nimileikkejä, ei kyselyitä, ei mitään. Kuitenkin meillä (tai oikeastaan baarimestarilla) oli suunniteltuna loppuiltaa varten ohjelmanumero meidän kummankin Isille. Meidän pesti oli toimia tuomarina ja Isät kilpailijoina. Kummatkin saivat valmistaa baarista drinkin ja myös valmistustekniikka oli arvosteltava osio. Isäni oli ensin vuorossa, ja päätti valmistaa erittäin mielenkiintoisen sekoituksen vodkasta ja mansikkasiirapista. Termi juomakelvoton kuvasi hyvin juomaa. Sanoin, että tuli mieleen sellainen juissi mehun ja vodkan festarisekoitus. Sitten astui estradille appiukko.
Olen henkeen ja vereen viskimies. Siis sellainen viskimies, joka kouluttaa myös muita ihmisiä viskin saloihin ja saa siitä palkkaa. Ensimmäinen asia mikä appiukolla tuli mieleen, oli sekoittaa 10 vuotiaasta mallasviskistä minulle drinkki. Huusin hätääntyneenä jo valmiiksi, että appiukko liikkuu todella vaarallisilla vesillä. Baarimestarin hienovaraisilla vinkeillä appiukko teki oikeoppisen whisky sourin savuisesta mallasviskistä. Ja täytyy kyllä sanoa jälkeenpäin, että vaikka olenkin viskipuristi, niin maku oli todella hyvä. Lisäksi öljylanne sheikkasi pisteet kotiin, joten morsiamen puoli vei pelin 2-0. Tasapeli olisi tietysti ollut reilumpi, mutta en ole itse koskaan uskonut reiluun peliin, vaan siihen että parhaan pitää voittaa ja parhaan pitää saada suorituksestaan tunnustus.
Ystäväni soittaa eräässä suomalaisessa hevibändissä instrumenttia ja luokittelee myös itsensä rokkitähdeksi. Onkin joskus sanonut, että haluaa hautakiveen tekstin rokkitähti. Hän kuitenkin pyysi hääbändiltä lainaksi kitaraa ja soitti kaksi kaunista biisiä meille, jonka tahdissa sitten tanssittiin. Menimme vielä muutaman biisin virallisen hääbändin tahdittamana, mutta sitten alkoi tehdä jo mieli hotellihuoneeseen. Ilta oli mennyt niin nappiin kuin se voi vain mennä ja oli mukava lähteä hyvillä mielin hääyön viettoon. Olin nauttinut koko illan hyvinkin maltillisesti alkoholia, jotta olisin koko ajan hyvässä vireystilassa. Kyllä niitä kovia bailausiltoja tulee muutenkin ja voihan aina muiden häissä olla edesvastuuttomassa kunnossa.
Ohjeistin vielä henkilökuntaa, että kello kaksi on ehdoton takaraja ja että viinaa sitten ihmisten eteen vaikka vaatien. Kuulin myöhemmin, että bileet olivat jatkuneet jokirannassa ja baareissa aamuun asti ja kovimmat sissit olivat olleet puoli kahdeksan aamulla vielä bilettämässä. Siitäkin jäi hyvä mieli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti