Sukunimiasiaa

Kuten on aikaisemmin ollut juttua, niin muutimme juuri unelmiemme puutaloasuntoon. Osoitekylttiä tilatessa tuli ajankohtaiseksi myös sukunimiasia, sillä täällä on erikseen ovessa ja postilaatikossa nimilaatta. Tilasimme postiluukkuun kummankin nimet, mutta oveen vain minun sukunimeni, sillä tyttöystäväni aikoo papin aamenen jälkeen vaihtaa sukunimensä minun versioon.

Asia tuli puheeksi jo hyvissä ajoin. Pohdin itsekseni asiaa, koska kummallakin on vähän harvinaisempi sukunimi. Kumpaakin taitaa löytyä Suomesta alle 50. Kuitenkin, tyttöystäväni halusi minun sukunimeni, vaikka en todellakaan olisi pahastunut muistakaan vaihtoehdoista. Naapurissa asuvat ystävät pitivät omansa ja moni kokeilee yhdistelmääkin. Tosin meidän tapauksessa siitä olisi tullut melkoinen nimihirviö. Bestmanini perhe teki kuitenkin ratkaisun, jota en ollut ennen kuullut; he muuttivat kokonaan sukunimensä täysin uuteen versioon. Siinä oli kyllä suuhun totuttelemista, mutta näin vuoden jälkeen siihenkin on jo tottunut.

Oma sukunimeni juontuu sadan vuoden taakse. Kuten monella muullakin, meillä sukunimi vaihdettiin Suomi-buumissa vuosisadan vaihteessa. Isoisoisäni Karl otti sukunimeni Satavan saaren eräästä kylästä, jonka läheltä hän osti maapläntin, johon rakensi ison huvilan. Tämä huvila on edelleen sukumme käytössä ja majailemme siellä ja tontille rakennetuilla taloilla melkein koko kesän. Itse nykyisin vähemmän, kun on työt ja arki haitannut kesäpaikalla majailua.

Ensi viikolla järjestetään Helsingissä I love me-messut, johon olisi itselläkin ollut halukkuuksia osallistua, mutta viikonloppu osuu pahimpaan mahdolliseen rakoon. Sukukokous, parit kissanristiäiset ja peli vielä siihen päälle. Mikään osa ei minusta irtoa häämessuille.