Terveisiä kaukomatkalta

Olimme tulevan vaimoni kanssa tekemässä turneen maapallon toiselle puolelle. Matka oli puhdas lomamatka, mutta toki hääjuttujakin oli tarkoitus katsastella. Oli tarkoitus, että Hongkongissa puolisoni katselee itselleen hääpukua tai käy kangasliikkeestä kyselemässä hääpukua varten kangasta ja minä visiteeraan räätälin luona teettämässä pukua. Tein pienen katsauksen tarjontaan ennen matkaa, koska tuolla päin on yhtä paljon huijareita kuin rehellisiäkin räätäleitä. Puku luvataan kolmessa päivässä ja koesovituksen jälkeen ne voidaan myös postittaa kotiin. Tinkaaminen kuuluu asiaan ja listahinnasta saa hyvällä taktiikalla ja paikallisia tapoja selvittämällä jopa puolet. Etukäteen päädyin kaupungin kuuluisimpaan räätäliin, Sam's Tailoriin, jonka liike tekee pukuja julkkiksillekin. Vaikka mies on jumalan asemassa räätäleiden keskuudessa, pukujen hinnat ovat Suomeen verrattuna huokeita, vaikka puku olisi kashmiria. No kuinka kävi?

Lentomekaanikkojen ulosmarssin takia Finnairin lento Hongkongiin oli kahdeksan tuntia myöhässä, joten menetimme kaupungissa parasta päiväsaikaa sen kahdeksan tuntia. Paikanpäälle jäi aikaa puolitoista päivää, joten päätimme molemmat, että emme käytä aikaa hääasioiden hoitamiseen, vaan shoppailemme ja nautimme kaupungin nähtävyyksistä niin paljon kuin ehdimme. Jatkoimme matkaa vielä Sydneyyn, Australiaan josta lensimme sisäisen lennon Melbourneen, jossa morsiameni ja hänen Australiassa majaileva kaasonsa kävivät hääpukukatsauksella siinä toivossa, että tarjonnan laajuuden vuoksi hinnat olisivat edullisempia. Muutaman tunnin otannalla ratkaisevia askelia ei otettu, joten frouva jäi edelleen ilman pukua ja etsintä keskittyy Suomeen.

Jos tässä nyt ei vuoden sisällä tehdä aasian suuntautunutta matkaa, niin oma pukuni vuokrataan. Kävimme Turun Pukumyynnissä kyselemässä ohimennen shaketin hintaa (jos sen ostaisi), joka oli mielestäni yllättävän edullinen, 600 euroa. Kuitenkin shaketti on päiväpuku, jota iltaisin ei oikein muualla käytetä kuin häissä, joten en tunne mielekkääksi, että ostaisin itselleni puvun jonka käyttökynnys on todella korkea ja käyttöaste todella matala. Bonjourin toki voisi lyhentää perinteiseksi puvuksi, mutta itse en bonjouriin hirveästi lämpene.

Kotiin tultuani kävin bloggerista katsomassa kävijätietoja, kun sähköpostiini oli matkan aikana alkanut tulemaan kommenttia toisensa perään tämän pienen blogini johdosta. Olin kerännyt parissa viikossa satoja lukijoita ja monia uusia seuraajia. Suuri kiitos kuulunee Sulhanen 2012-bloggaajalle, joka oli linkittänyt blogini postaukseensa. Virallisesti meitä sulhasbloggaajia on siis kaksi!

Viettäkää hauska vappu! minä vietän sen työn äärellä.