tiistai 28. helmikuuta 2012

Kosinta

Kosimiseen mennessä olimme seurustelleet noin kaksi ja puoli vuotta ja asuneet siitä yhdessä noin puolitoista. Olin hautonut ajatusta kosinnasta jo pitkään, mutta koko ajan tuli henkisiä esteitä, mutta suurimpana syynä halusin vain odottaa oikeata hetkeä. Joulukuussa ajatus vilahteli vähän väliä sormuskaupassa, mutta ongelmakseni muodostui lähinnä muotoseikat. Halusin kaiken olevan flow. Sujuvaa, mutkatonta, ilman kömpelyyksiä ja sormuksen sujahdettava sormeen olematta liian pieni tai liian iso. Tyttöystävältäni vääntyi vuosi takaperin hänen rakas hopeasormuksensa ja oli pitkään toivonut sellaista kolmiosaista sormusta. Ostin sormuksen täysin arvalla, koska arvelin, että väärän kokoinen sormus ei ole maailmanloppu. Sormus oli suorilta oikean kokoinen ja joulun jälkeen astelin uudestaan sormuskauppaan. Budjettini oli mallia matalapalkkainen ja sanoin myyjälle, että kaksi sormusta pitäisi saada alle neljän sadan. Ei hopeaa, ei keltakultaa, vaan valkokultaa. Nikkeliäkään ei saisi olla. Ostin kaksi samanlaista sormusta ja sain ne vielä sopivahkoon hintaan johtuen joulualesta (kaikki -20%!).


Kosinnan ajankohdaksi päätin viikonlopun vuodenvaihteen jälkeen. Kerroin puolisolleni etukäteen, että vien hänet treffeille, sillä teemme niin aika usein. Toinen vie toisen syömään, leffaan ja niin edelleen. Tällä kertaa sanoin, että olemme yön poissa ja että pakkaa minulle säkin valmiiksi jonka vien valmiiksi majapaikkaan, jonka olin varannut Turun keskustan hotellista. Tuttu mies respasta oli hoitanut minulle perushuoneen sijasta minisviitin kylpyammeella ja oheismateriaaleilla (kuoharia ja vaahtokarkkeja). Hain kuitenkin Alkosta, kohottaakseni tilaisuuden arvoa, pullon shampanjaa. Olin varannut meille pöydän valmiiksi vähän paremmasta ja pyysin tyttöystäväni lähitienoille vastaan. Päästyäni töistä menin hotellille suihkuun, kaulukset suoraksi, hengitys raikkaaksi ja eau de toilettea leukaperiin. Olin valmis. Otin sormuksen mukaan, koska en ollut vielä ihan varma että koska on se oikea hetki.

Minulla oli puolisen tuntia aikaa ennen varsinaisia treffejä ja minulla olisi ollut aikaa soittaa tulevalle appiukolle ja pyytää lupa. En ollut tehnyt tätä aikaisemmin, koska tunsin puolisoni isän voivan hajamielisyydessään paljastaa aikeeni tyttärelleen. Puhelin kädessä muistin ukon olleen pahalla päällä aikaisemmin päivällä ja perhoset vatsassa jänistin. En soittanut. Kyllä, asia vaivaa vieläkin. Ja kyllä, appiukko muistuttaa asiasta vieläkin.

Söimme kivan illallisen ja teimme kävelyn jokirannassa ja kävimme lasillisella paikallisessa viiniravintolassa. Paikalla oli jonkin verran tuttuja ja oli vaikea saada romanttista fiilistä aikaiseksi. Päätin, että polvistun hotellihuoneessa.

Menimme viiniravintolasta suoraan hotellihuoneeseen, jossa odotti shampanja syylarissa. Kaadoin lasilliset ja huomasin tyttöystäväni olevan onnellinen. Onnen puuskassa tein haparoivan polvistumisen ja pyysin häntä vaimokseni. Kertoimet kieltäytymiselle oli sen verran suuret, että en uskonut siihen hetkeäkään. Päivä kosinnan jälkeen tajusin, että olin samalla sohaissut muurahaispesää...

Ja muuten sormus oli liian iso.

1 kommentti:

  1. Aivan ihana kertomus teidän herkästä hetkestä! Loistavaa kuulla asioita myös toisesta perspektiivistä, kun suurimmaksi osaksi blogin kirjoittajat ovat naisia! Keep it coming! ;)

    VastaaPoista