Hääyön viettoon

Pahoittelut suhteellisen harvasta päivitysvälistä. Syynä tähän on se, että täytän häiden jättämää aukkoa vapaa-ajassa uusilla puuhasteluilla. Hankin itselleni parikin uutta kirjoitustehtävää, joista jopa saan hieman korvaustakin, joten velvollisuudet kirjoittamisen suhteen valitettavasti painottuvat enemmän sinne suuntaan.

Hääyö.

Sen enempää hääyön muista tapahtumista kertomatta, niin olimme ottaneet hääyöksemme huoneen SubMarinan yhteydessä sijaitsevasta Radisson SAS Marina Palacesta. Meille oli varattuna business-luokan huone, jonka kaasot olivat käyneet sisustamassa uusiksi. Olimme myös aamupalan tilanneet valmiiksi huoneeseen, joten otimme rennosti aamun suhteen.

Edellisessä kirjoituksessa kerroin, miten olin ohjeistanut henkilökuntaa ohjaamaan ihmiset ulos viimeistään kahdelta. Sain 02:30 tekstiviestin serkultani, jossa kehoitettiin liittymään alakertaan seuraan, "jos olet hoitanut jo hommat".

Hyperventiloin. Lähetin tarjoiluhenkilökunnalle viestin, jossa kyselin tilannetta ja vastaus oli, että "BILEET JATKUU!".

Hyperventiloin uudestaan.

Onneksi kuitenkin kyse oli niin kutsutusta koijauksesta ja serkkuni sekä tarjoiluhenkilökunta viilasivat minua linssiin. Serkku oli juomassa maksamaani kymppisäkkiä jokirannassa ja henkilökunta (kavereita hekin) muuten vain kiusoitteli. Korjaus tuli heti viestinä perään.

Olin ostanut huomenlahjaksi vaimolleni uuden iPhonen, jonka olin jo antanut hänelle aikaisemmin. Syy oli se, että en jaksanut enää kuunnella vaimon kiroiluja ¨paskasta huonosta puhelimesta ja olin itsellenikin ostanut uuden kuukausi ennen häitä. Itse hän ei olisi niin kallista raaskinut ostaa, mutta oma kynnys ostaa uutta ja kiiltävää elektroniikkaa on todella matala.

Itse olen kuulemma vaikea tapaus lahjojen suhteen. Aina kun haluan jotain, ostan sen itse ja mielellään heti. Vaimoni halusi antaa minulle lahjaksi itsensä, joten hän oli käynyt kuvauttamassa itsensä Studio Eminentissä, joka siis tekee eräänlaisia Glamour-kuvauksia. Vaimoni oli kuvissa TODELLA kaunis. Enkä siis tarkoita sitä, että hän ei muuten olisi kaunis.

Illan ainoa ohjelmanumero ja vielä ylimääräinen toinen

Ilta meni loppujen lopuksi melkoisen soljuvasti ilman mitään ylimääräisiä täytenumeroita. Ei morsiamenryöstöä, ei liinaleikkejä, ei nimileikkejä, ei kyselyitä, ei mitään. Kuitenkin meillä (tai oikeastaan baarimestarilla) oli suunniteltuna loppuiltaa varten ohjelmanumero meidän kummankin Isille. Meidän pesti oli toimia tuomarina ja Isät kilpailijoina. Kummatkin saivat valmistaa baarista drinkin ja myös valmistustekniikka oli arvosteltava osio. Isäni oli ensin vuorossa, ja päätti valmistaa erittäin mielenkiintoisen sekoituksen vodkasta ja mansikkasiirapista. Termi juomakelvoton kuvasi hyvin juomaa. Sanoin, että tuli mieleen sellainen juissi mehun ja vodkan festarisekoitus. Sitten astui estradille appiukko.

Olen henkeen ja vereen viskimies. Siis sellainen viskimies, joka kouluttaa myös muita ihmisiä viskin saloihin ja saa siitä palkkaa. Ensimmäinen asia mikä appiukolla tuli mieleen, oli sekoittaa 10 vuotiaasta mallasviskistä minulle drinkki. Huusin hätääntyneenä jo valmiiksi, että appiukko liikkuu todella vaarallisilla vesillä. Baarimestarin hienovaraisilla vinkeillä appiukko teki oikeoppisen whisky sourin savuisesta mallasviskistä. Ja täytyy kyllä sanoa jälkeenpäin, että vaikka olenkin viskipuristi, niin maku oli todella hyvä. Lisäksi öljylanne sheikkasi pisteet kotiin, joten morsiamen puoli vei pelin 2-0. Tasapeli olisi tietysti ollut reilumpi, mutta en ole itse koskaan uskonut reiluun peliin, vaan siihen että parhaan pitää voittaa ja parhaan pitää saada suorituksestaan tunnustus.

Ystäväni soittaa eräässä suomalaisessa hevibändissä instrumenttia ja luokittelee myös itsensä rokkitähdeksi. Onkin joskus sanonut, että haluaa hautakiveen tekstin rokkitähti. Hän kuitenkin pyysi hääbändiltä lainaksi kitaraa ja soitti kaksi kaunista biisiä meille, jonka tahdissa sitten tanssittiin. Menimme vielä muutaman biisin virallisen hääbändin tahdittamana, mutta sitten alkoi tehdä jo mieli hotellihuoneeseen. Ilta oli mennyt niin nappiin kuin se voi vain mennä ja oli mukava lähteä hyvillä mielin hääyön viettoon. Olin nauttinut koko illan hyvinkin maltillisesti alkoholia, jotta olisin koko ajan hyvässä vireystilassa. Kyllä niitä kovia bailausiltoja tulee muutenkin ja voihan aina muiden häissä olla edesvastuuttomassa kunnossa.

Ohjeistin vielä henkilökuntaa, että kello kaksi on ehdoton takaraja ja että viinaa sitten ihmisten eteen vaikka vaatien. Kuulin myöhemmin, että bileet olivat jatkuneet jokirannassa ja baareissa aamuun asti ja kovimmat sissit olivat olleet puoli kahdeksan aamulla vielä bilettämässä. Siitäkin jäi hyvä mieli.

Häävalssi

Oli häävalssin vuoro. Olimme käyneet appiukon luona treenaamassa ja käyneet tanssikurssin, mutta mikään niistä ei valmista siihen, että koko sali katsoo meitä. Toistakymmentä kamerakännykkää, saman verran kameroita ja yli 80 silmäparia. Kiva.

Siksi kysyinkin tanssin alkaessa vaimolta, että "Kummal jalal tää valssi lähtikään?"

No sitten kun se lähti, niin yritettiin siinä sitten. vaappua hermostuneesti. Näytettiin varmaan hieman tuulessa heiluvilta poijuilta. Onneksi biisi vaihtui nopeasti ja kaapattiin vanhemmat mukaan. Luojan kiitos ei tarvitse mitään showta vetää, vaan hieman vain vaappua siellä täällä. Kolmannen valssin aikana siirryin sivummalle katselemaan josko joku haluaisi vielä kanssani tanssahdella. Koko porukka kiisi ohitseni, joka sopi minulle mainiosti. Sen verran hyvin meni valssi. Onneksi kuvissa näytetään hyviltä.

Tällä kertaa asiaa törkeydestä

Tällä kertaa taas toisenlaista asiaa.
Vanha työkaverini on menossa naimisiin ja oli jakanut sosiaaliseen mediaan seuraavanlaisen kertomuksen. Ja koska olen aina vääryyttä ja viekkautta vastaan, jaan ilomielin tällaiset kertomukset eteenpäin:

"Ostin hääpukuni Morsiuspukuliike Glamourista Oulusta. Jokainen nainen unelmoi täydellisestä morsiuspuvusta ja koska päivä on ainutlaatuinen ja unohtumaton tahdoin ehdottomasti ostaa oman mekon, en vuokrata toisen käyttämää. Maksoin mekosta mielestäni paljon, vaikka sainkin alennusta koska kyseessä oli viimeinen kappale mallia jota tehdas ei enää tehnyt.

Viime viikolla ostin mekkoon sopivat kengät ja äitini oli tarkoitus tehdä mekkoon tarvittavat muutokset, nyt kun tarvittavat mitat voitiin ottaa. Kun äitini käänsi mekon vuori päälle päin, hän huomasi mekon vuoressa lyhennyksen purkujäljet ja kaksi reikää. Mekko ei siis ollutkaan käyttämätön. Ajattelin että liikkeessä on tapahtunut inhimillinen erehdys.

Soitin liikkeeseen, jossa minulle sanottiin että tuo mekko paikan päälle, muuten ei aleta asiasta edes puhumaan. Koska häihin on 4 yötä, soitin äidilleni että tuo puvun Rovaniemeltä Ouluun. Menimme liikkeeseen puvun kanssa, jossa ruskea tukkainen myyjä katsoi pukua ja totesi samat viat kuin äitini sekä sanoi että on varmaankin mennyt vahingossa käytetty mekko uusien joukkoon. Tämä myyjä ei kuitenkaan voinut asialle tehdä mitään vaan paikalle piti odottaa toista myyjää (oli ilmeisesti omistaja tms).

Tämä vaaleatukkainen nainen sanoi heti, katsomatta pukua että tuo on uusi. Hän ei missään vaiheessa suostunut katsomaan pukua tai kuuntelemaan mitä asiaa meillä oli. Vaikka ruskeatukkainen myyjä oli jo todennut että puku ei vastaa sitä mitä on myyty, vaaleahiuksinen nainen sanoi että se on uutena myyty koska se on uusi. Mielestäni ei ole, kosska meille olisi pitänyt ostotilanteessa kertoa että se on jo aiemmin lyhennetty. Mikäli minulle olisi tästä kerrottu en olisi puvusta sitä hintaa maksanut, minkä nyt maksoin.

Naisen käytös oli ala-arvoista, hän esimerkiksi huusi minulle ja äidilleni että on kyllästynyt meidänlaisiimme ihmisiin (vaikka ei ollut vielä asiaamme kuullutkaan kuin sen puhelinkeskustelun verran jossa kerroin että puvussa on ongelmia). Hän ei halunnut selvittää asiaa, totesi vaan heti että turha luulla että sitä voi palauttaa. Kukaan ei ollut maininnut sanaakaan palauttamisesta (mitä ihmettä minä sitten laittaisin päälle lauantaina???) vaan halusimme että nainen myöntää tapahtuneen virheen ja hyvittää sen meille. Nainen ei poistui liikeen takatiloihin ja käski meitä poistumaan liikkeestä sekä soitti vartijan poistamaan meitä vaikka olimme poistumassa jo.

Olen tehnyt asiasta kirjallisen valituksen liikkeelle ja mikäli valitukseeni ei vastata 2 viikon määräajan sisällä, vien asian kuluttajariitalautakuntaan.

Mikään hyvitys ei kuitenkaan enää poista sitä mielipahaa, mikä tästä jäi. Tämän liikkeen ala-arvoinen toiminta ja ennenkaikkea myyjän käsittämätön käytös pilasivat iloni hienosta mekosta. Mukava tulevaisuudessa katsoa hääkuvia ja muistaa tämä.

Toivon, että jaatte tätä, sillä en toivo kenellekään muulle samaa pettymystä ja vielä vähemmän samaa asiakaspalvelukokemusta kyseisessä liikkeessä."

Puheita ja kaakkua

Ruokailun jälkeen odottelimme rauhassa, että tarjoilijat keräävät kaikki lautaset pois, jotta voidaan aloittaa puheet. Kuukausitolkulla omaa osuuttaan hermoillut appiukko piti hienon puheen omasta tytöstään ja muisteli etenkin purjehdusreissuja. Tämän jälkeen Isäni ponnahti ylös ja piti spontaanin puheen, jossa hän muistelin innokkuuttani ruokaan ja oli kaivanut vanhan kotitalousvihkoni esiin.

Kaikki kolme kaasoa piti hienon puheen, jossa muisteltiin meidän tapaamistamme ja yhteisiä hetkiä. Niitäkin, missä minä olin mukana. Sitten tuli minun bestman. Hän kertoi jo päivää aikaisemmin, että omissa häissään piti morsiamelleen puheen liian hätäisesti. Oli myös lukenut paperista. Nyt hän oli tehnyt ranskalaisia viivoja ja huomasin muiden puheiden aikaan, että mies oli aivan nenä omassa paperissaan kiinni. Ja kylläpä oli mukava puhe. Muisteltiin yhteisiä tukankasvattamisia, ulkomaanreissuja ja koko yhteistä elinkaartamme. Tuli hieno fiilis.

Puhekavalkaadin päätti Vaarini, joka on tunnettu maratonpuheistaan. Vanhempieni häissä isoisäni oli puhunut puoli tuntia. Pari vuotta aikaisemmin Vaarini pysäytti setäni juhlissa koko onnittelujonon kymmeneksi minuutiksi, mutta tällä kertaa saimme kuulla hienon puheen lähinnä vaimolleni, jossa Vaari kiitteli hänen iloisuuttaan ja sitä miten hän aina auttaa.

Ilta oli mennyt niin hienosti, että päätimme hylätä kaikki täyteohjelmat, koska vieraat viihtyivät muutenkin. Annoimme hengähdysaikaa ennen kahvia ja kakkua. Kuten aikaisemmin todettiin, kakun toteutti Kakkupuoti MariAnnika. Olimme toivoneet kakkuun lisää kirpsakkuutta ja kosteutta. Molemmat toiveet toteutettiin paremmin kuin hyvin. Kakkuosion ainoa miinus tuli tilan mukana tulleelle tarjoilijatytölle, joka oli kitsastellut kakkupalojen koon kanssa. Lopputuloksena meille jäi kokonainen kakku kotiin vietäväksi ja hoidellustakin kakusta jäi neljännes jäljelle. Sääli. Tietysti voidaan vähän peiliinkin katsoa, kun kukaan ei tajunnut antaa tarkempaa ohjeistusta palojen koosta. Kakun ja kahvin kanssa tarjosimme yhden tähden Jaloviinaa ja/tai Lapponian lakkalikööriä.

Kakun jälkeen pääsin antamaan oman osuuteni puheista.

En ole kovin helposti hermoileva, mutta taustalla oli pieni jännitys. Pari vuotta aikaisemmin meillä oli yhteiset kolmekymppiset ja oman kiitospuheeni hoidin sen verran iloisissa tunnelmissa, että unohtelin vaimoni (silloin vielä tyttöystävä) sukulaisten nimiä ja muutenkaan puhe ei ollut oikein "flow". Olin nauttinut väkijuomia tällä kertaa hyvinkin hillitysti ja puhe kulki hyvin. Kiitin järjestelyissä mukana olleita ihmisiä ja lopuksi vaimoani kaikesta mitä olen häneltä saanut (paljon!).

Seuraavassa postauksessa häävalssi.

Morsiamen hääpuku MYYNNISSÄ

Tässä hääpoustailujen välissä tulee tällainen markkinointihenkinen viestitys, eli:

MYYNTI-ILMOITUS

Faktat:

Hääpuku on Barcelonalaisen Pronoviaksen mallistosta Gomera.

Puku on virallisesti kokoa noin 38. Suomen koossa se vastaa noin 40.

Pukua on pienennetty kokoon 38. Morsian on 170cm pitkä ja käytti 8cm:n korkoja. Pukua on lyhennetty muutaman sentin etuosasta, mutta sen voi palauttaa ennalleen (kuten kaikki muutkin muutokset). Laahukseen on ommeltu lenkki, jolla helman saa takaa nostettua ylös, jotta liikkuminen helpottuu.

Pukuun kuuluu myös käyttämätön bolero, pukupussi ja vannehame kokoa L.

Puku selvisi juhlastamme ilman tahroja ja käytämme sen vielä pesulassa ennen myyntiä

Alkuperäinen hinta (kuten ao kuvassa): 2290€

Hintapyyntömme: 1200€
Yhteydenotot: sulhasenblogi@gmail.com

Kuvia (alempana itse ottamamme kuvat ja osa kuvista on kuvaajamme ottamia virallisia hääkuvia):

RUOKAAA!

Hommahan ruoan kanssa meni niin, että morsian suunnitteli pääkohdat menusta ja jätkät keittiössä toteuttivat ne omine lisäyksineen ja kädenjälkineen. Ja siis olihan se aivan upea. Täydellinen. Ahmin pöydästä kaikkea mahdollista ja vähän lisää. Tiesin etten jaksa syödä, mutta kyllä te tiedätte. Mielummin överit kuin vajarit. Laitoimme ensin esiin pelkästään alkupalapöydän, jotta kukaan ei mättää lautaselle myös pääruokaa (kauniit tuplakatteemme menevät hukkaan!). Pääruoan syötyämme, tarjoilijat korjasivat osan alkupalapöydästä pois ja toivat lämpimän ruoan esiin. Ja voi veljet.

Yleensähän se on niin, että alkupalapöytä on kuningas ja lämmin pöytä pakollinen paha, mutta nyt lämpimät menivät vähintään rinnalle ja ohi, sillä siitä hirvenpaistista puhuttiin ja paljon. Porterissa marinoitu liha suli suuhun. Olemme tässä viime päivät seuranneet häiden jälkeistä sosiaalista mediaa ja ruoka on ollut iso osa puhetta. Kommentteja:
"En ole koskaan syönyt näin hyvää ruokaa"
"Parhaat hääruoat, mitä olen ikinä syönyt"
"Jokirapucaesar oli taivaallista"
"Tosta hirvestä sitten puhutaan vielä!"
Ja niin edelleen.

Onnistuneista häistä ei muisteta, että millaiset sisustuskivet oltiin ostettu senkille, vaan ruoka, juoma ja musiikki. Neuvosta kannattaa ottaa vaarin. Keskittykää niihin. Lisäksi tekemällä itse ruokareissut ja palkkaamalla henkilökunnan, säästimme ison pennin. Saimme normaalisti 50-60€/vieras maksavan loistomenun murto-osalla tuosta summasta. Ja henkilökunnan mukaan. Ja vinkki numero kaksi: Itse hankkimalla henkilökunnan, voi kuluja saada kotitalousvähennyksiin.

EDIT:
Olemme kuulleet kauhutarinoita hääkuvaajista, jotka vetkuttelevat kuukausitolkulla kuvien kanssa. Hääkuvaajamme puhui, että voisi keskiviikoksi saada valmiiksi kuvat. No saimme muokatun häägallerian nettiin tänään aamulla ja nyt äsken kuvaaja toi muistitikun lapaseen, jossa oli kaikki n 600 kuvaa. Ei tähän pysty kukaan muu kuin JS Disain.

Tästä johtuen, laitan alle kattauksista ja ruoista lisää kuvia. Ethän kopsaa, jookosta?

Meidän ikuistaminen ja hääelokuva.

Astuimme hääautoon ja huristelimme Turun Linnan puistoon hääkuvaukseen. Mukana meidän ja hääkuvaajan lisäksi oli yksi kaaso ja bestmanin vaimo. Johtuen suhteellisen lyhyestä kaavasta, meillä oli reilu tunti aikaa pyöriä puistolla. Otimme kuvia pienellä sillalla, poluilla, muuria vasten ja siinä ladolla. Meillä oli niin huoliteltu ja tyylikäs olo, että se varmaan näkyy kuvista. Kuvaaja sai meidät rennoksi, kuunteli toiveita ja ehdotteli omia.

Homma on niin, että minä en ole helppo kuvattava. Kun pitää poseerata, näytän joko jäyhältä jököttäjältä tai minulla on typerä virne naamalla. Kun nauran luonnollisesti, näyttää siltä että olisin aina kännissä. Mikään ei ole järin hyvä vaihtoehto hääpotrettiin. Yritin hymyillä vienosti, mikä kuulostaa sairaalta, mutta sain kuin sainkin väännettyä siedettävän ilmeen.

Kuvauksista koukkasimme kodin kautta ja haimme huonovointiselle vaimolleni kakkospuvun, jos hääpuku tuntuu liian tuskalliselta illan loppua kohden. Juhlapaikalla vieraat olivat katsoneet tekemäni "elokuvan" sillä välin ja olin hieman jännittynyt vastaanotosta. Ystäväni töistä kertoi heti, että:"Ihmiset tulivat kirkosta iloisin mielin tänne teidän juhlaan ja heti sä sait ne itkemään. Oliks reilua?"
Ihmiset olivat todella pitäneet videosta ja moni kiitteli vuolaasti ja pyysi kopioita. Osittainen syy oli lopussa ollut kooste, jossa oli videokuvaa keskuudestamme poistuneista ihmisistä ja kaipuudestamme heitä kohtaan. Hienoa, että pitivät.

Kättelimme vieraat ja istuimme pöytään. Seremoniamestarina toimiva serkkuni kuulutti, että ruokailuun asti on seurustelua. Meillä oli pieni tutustumisleikki varalla, mutta ihmiset juttelivat keskenään niin innokkaasti, ettemme halunneet keskeyttää. Ruoka tuli aikaisemmassa postauksessa mainittujen syiden takia vartin myöhässä, joten syöksyimme hyeenana paikalle. Buffet-pöytään mentiin valokuvaajan kautta, joka ikuisti vieraita vierakirjaa varten.

Huomenna kerron aiheesta R-U-O-K-A.

Sanoimme tahdon

Otimme bestmanin kanssa hieman pidemmän kaavan kautta ja menimme vasta kolmelta nukkumaan lauantain vastaisena yönä. Mistään ryypiskelystä ei ollut kyse, vaan tissuttelimme olutta, katselimme valokuvia ja saunoimme. Pähkäilimme aikataulua iltamyöhään ja päätimme, että heräämme yhdeksältä, joten suoraa unta saimme kuutisen tuntia. Olen viime päivät kärsinyt jonkinlaisista selkävaivoista, joten jännityksen lisäksi ne aiheuttivat univaikeuksia. Nukuin oikeasti ehkä viisi.

Aamulla lähdimme bestmanin anopin tiluksille hakemaan hääautoa ja pesemään sen. Bestmanin vaimo sai samalla tukkahoitoa, kun me lähinnä fiilistelimme aurinkoa ja hankimme syötävää. Kesken autonpesun sain kaasolta puhelun, jossa informoitiin morsiamen huonovointisuudesta (joka on ollut koko viikon). Soitin heti papille ja kyselin mahdollisuudesta siirtyä lyhyestä kaavasta kaikkein lyhimpään. Jätimme yhden virren ja psalmin pois ja annoin tiedon, että saattaa tulla sakastikäynti hätätapauksessa.

Pääsimme Marina Palacelle hyvissä ajoin, ja saimme myös bestmanin hotellihuoneen käyttöön vaatteiden vaihtoa varten. Kesken kaiken sain puhelun kokilta, että nyt on tavaraa kadoksissa. Olin hienoisessa stressissä, joten aikaa asian hoitamiseen ei ollut. Selvisi kuitenkin, että edellisen illan hääporukka oli hakenut tavaroita ja olivat ottaneet meidän kamoja mukaan. Hauteita, pakkeja ja ruokaa. Soitin paikan hoitajalle, että asia on hoidettava kuntoon ja heti. Ennen kirkkoon menoa lähetin kokeillemme kyselyn, että oliko asia hoidossa. Oli.

Otimme parhaan mieheni kanssa rohkaisevat enne kirkkoa viereisessä juottolassa, jossa tapasimme myös valokuvaajan. Muutama money shot ja kirkkoon. Olin todella hermostunut. Minä, joka en (lähes) koskaan hermoile. Siirryimme alttarille odottamaan morsiantani.

Alkumarssi. Jännitys ja se kaikki tuskailu. Kun ovet aukesivat meinasin purskahtaa vollottamaan sen kaiken keskellä. Sain kasattua itseni noutamaan morsiantani käytävältä, mutta tärinä ei lakannut. Kun appi luovutti tyttärensä, huomasin, että jännitys ja tärinä on ihan molemminpuoleista. Koko seremonian olin täysin katatonisessa tilassa ja onnistuin tuijottamaan vain alttarin seinää. Aina kun piti polvistua, vaimoni veti minut alas. Tai kun piti nousta ylös, hän veti minut mukaansa. Hyvä kun muistin sanoa tahdon. Kaiken sen lisäksi, että vaimoni piti minut koossa, hän itse oli pyörtyä.

Kaikesta selvittiin kuitenkin ja pääsimme saippuakuplien saattelemana mersuun.

Huomenna

Kävimme eilen maistraatissa "allekirjoittamassa" paperit naimisiinmenosta. Ja vaikka vihkitodistuksessa näkyykin se torstai hääpäivänä, meille ja koko byrokratian ulkopuoliselle maailmalle lauantai on se päivä.

Olin jo keskiviikkona hakenut limpparit Lidl:stä ja mehut supermarketista. Eilen hain alkoholijuomat isäni varastosta ja kuskasin ne hääpaikalle kylmiöön valmiiksi. Hioimme vielä paikan hoitajan kanssa yksityiskohtia ja painelin kotiin. Kaaso ja morsian ottavat rennosti aurinkoa pihalla. Tajusimme, ettei tässä nyt ole kauheasti muuta tälle päivälle kuin laatikoiden merkitsemistä ja vähän näpertämistä. Otin ruokavastuun ja grillasin wingsejä tytöille, join muutaman oluen ja lähdin ystävän keikalle keskustaan.

Morsian oli vielä vääntänyt edellispäivänä kahdeksan pötköä saaristolaisleipää, joten sekin puoli on kotikutoista.

Kaikki kysyvät jännittääkö. Ei jännitä. Kaikki stressin aiheet liittyvät enemmänkin juhlien järjestämiseen kuin TAHDON-sanaan. Huolenaiheita ei ole ja kaikki tuntuu sujuvan kuin rasvattu. Tänään treffaan kokin alkuiltapäivästä ja lähdemme tukkuilemaan, toreilemaan ja kauppahalleilemaan. Illalla menee isäni kaatama hirvenpaisti marinaadiin.

Mitäköhän olemme unohtaneet?

Ruokaa ja kimallusta

Kokit lähettivät lopullisen menun häihin. Sanamuodot on eri virallisessa plakaatissa, mutta, tässä sitä:

Cocktailpalat alkuun

täytetyt ruissipsit, 2 eri täytettä/ savuporo ja avokado

Alkuruokapöytä

kylmäsavulohta

lämminsavusiikaa

lohipastramia

sinappisilliä

sipulisilliä

chilimarinoituja katkarapuja 

paahtopaistia

paprikasalamia

tsatsikia

piparjuurimajoneesia

melonia ja minttua

kirsikkatomaattia ja basilikaa

marinoitua oliiveja

marinoituja valkosipulinkynsiä

marinoituja herkkusieniä 

kesäperunasalaattia

jokirapu-ceasariasalaattia

mansikka-vuohenjuustosalaattia

couscoussalaattia

keitettyä  perunaa 

saaristolaisleipää + levite

Pääruoka

ylikypsää hirvenpastia (porter-marinoitu)

suppilovahverokastiketta 

uunilohta

sinappikastiketta 

uunijuureksia

skånenperunaa

Aito-kulta luovutti vihdoin sormukset ja kyllä ovat upeat! Huolimatta hieman kommunikaatiovaikeuksista, eivät pitäneet kiinni varsinkin alkuvaiheessa aikatauluista, eivät vastanneet puheluihin tai sähköposteihin, lopputulos on parempi kuin osasin toivoa ja sormukset olivat juuri sellaiset kuin toivottiin. Leidin sormus on valkokultaa ja minun palladiumia, jossa on valkokultainen kihlasormukseni upotettu keskelle.

Sunnarit

Vietimme mukavan Sunnuntain ystävien seurassa. Bestman, kaasot ja muutama sukulainen tulivat visiteeraamaan ja keskustelemaan häistä. Grillasimme sisäfilettä ja savustimme lohta, söimme porukalla jäätelöä ja nauroimme. Suurin osa porukasta oli vielä lievässä kankkusessa, joten sitä naurua riitti. Morsian ja morsiamen äiti saivat lisäksi kynsitehtailua bestmanin vaimolta.

Ruokailun jälkeen kävimme läpi aikataulua läpi. Kuka hakee kenetkin, kuka hakee kakun ja mitä tehdään kirkossa ja sen jälkeen. Serkkuni, joka on tottunut puhumaan, toimii seremoniamestarina. Tehtäviin kuului ohjeistamista ja esittelyä. En haluaisi rasittaa ihmisiä liikaa ja vähän tuntui, että serkulla on vähän kädet täynnä välillä, mutta homma helpottuu iltaa kohden.

Olen tämän päivän aikana väsäillyt kiitospuhetta porukalle samalla kun morsian väsää vieraille macaroneja. Olen myös tottunut puhuja, joten en oikeastaan jännitä sitä ja varsinkin kun yleisö on kaikki tuttuja. Lähinnä täytyy muistaa kiittää kaikkia asianomaisia.

Huomenna jalkahoitoon, hakemaan limppareita ja morsiamen koru kiillotuksesta.

Oltiin viikonloppuna ystävän valmistujaisjuhlissa. Siellä oli viikkoa aikaisemmin naimisiin mennyt pari. Heillä oli ulosmenomusiikkina Champions Leaguen tunnussävel. Kade!

Noin viikko H-hetkeen

Olemme nyt palaveeranneet hääkuvaajan kanssa, joka oli kaikin puolin antoisaa. Olimme suunnitelleet, että vieraskirjaa varten vieraat ottavat lainatulla polaroid-kameralla kuvia ja liittävät tekstin viereen. Kauhistuin kuitenkin hinnasta, sillä 2x10 kuvan filmi maksoi yli 35€. Kuvaajamme ehdotti, että kuvaa vieraat järjestyksessä, ruokailun aikana printtaa ja liimailee niitä vieraskirjaan ja laittaa kirjan kiertoon pöytiin, kun on valmista. Mitä palvelua! Kuvaaja kertoi niksejä, kikkoja ja vinkkejä. Näytti kuvia muista häistä ja kertoi ideoita hääkuvaan. Myös sateen varalle on suunnitelma B. Hyvä häävalokuvaaja on kyllä kullan arvoinen.

Kuten joskus aikaisemmin kerroin, palkkasimme itse kokit ja tarjoiluhenkilökunnan. Suurin syy tähän oli tietysti säästö, mutta myös se, voimme itse määrätä menun ja mitä raaka-aineet ovat. Toinen syy on luottamus. Kun itse työskentelee ravintola-alalla ja tuttavien häissä on nähnyt miten ontuvaa pitopalvelun tarjoilu voi olla, niin kynnys maksaa vahingossa huonosta on todella korkea. Nyt tunnen tarjoilijani ja tiedän heidän olevan alan kärkeä, joten voin huoletta nauttia juhlastamme. Olen tulevan vaimoni kanssa jopa neuroottisen tarkka siitä, että kaiken pitää mennä niin kuin pitää. Ja odottavathan häävieraatkin ravintola-alan ihmisten häiltä jotain maagista. Ja sitä haluamme myös antaa.
Tarjoilijamme tänään palaveeraamassa. Vein itse koiran lenkille siksi aikaa, kun morsiameni sopi käytännön asioita. Drinkkipuolella enemmän vaikuttava tarjoilijamme ehdotti myös isiemme välille eräänlaista drinkkisotaa, jonka tuomarina me toimimme. Pisteitä jaetaan maun lisäksi myös viihdyttävyydestä ja tekniikasta.

Ai niin, se kakkufirma. Sympaattinen kakkutehtailijamme on Kaukkupuoti MariAnnika. Ja alla linkki koekakkuumme:

Koekakku

Kaksi viikkoa häihin

On ollut aivan jumalattomasti töitä leipätyössä, ja siksi häiden valmistelut ovat pitkälti langenneet morsiamen harteille. Mutkia ei ole tullut matkaan ja kuusinkertaisten laskelmienkin mukaan rahat pitäisivät riittää. Saattaa jopa jäädä hieman ylikin, mutta se on ihan varovainen arvio.

Puoliso teki meille hienon lukujärjestyksen viimeiselle kahdelle viikolle. Joka päivälle on pikkuhommia. Kun jakaa tarpeeksi pitkälle aikavälille, niin työtaakka ei tunnu niin pahalta. Oma projektini on ollut tässä häävieraita varten tehty "elokuva" siksi aikaa kun odottelevat meitä takaisin hääkuvauksesta. Kävimme digitoimassa vanhoja kaitafilmejä, sekä VHS-kasetteja. Olen kahden päivän aikana käynyt läpi satoja valokuvia ja skannannut kymmeniä filkkaa varten. Olen hiukan innoissanikin tästä esikoisohjauksestani. Toivottavasti onnistun availemaan hieman kyynelkanavia.

Hääkakkumme koeosio tuli maistettavaksi. Pidimme kovastikin mango-sitruskakustamme, mutta hieman vaati kosteutta ja makua lisää. En nyt suorilta muista tietenkään kakuntekijää ja morsiankin lähti asioille, mutta lupaan laittaa kakun kuvineen tänne.

Häätilan (Submarina) kanssa on ollut kaikenlaista vänkäämistä, samoin kuin sormusfirman kanssa, mutta kirjoitan niistä vasta sen jälkeen, kun laskut on maksettu. Kihisen sisältä ja on vaikea pysytellä vielä hiljaa, mutta haluan nyt ensin hoitaa asian pois alta ja sitten on palautteen aika.

Paikkakortit on printattu ja koristeltu, hääauton koristeet ovat valmiina koristelua varten ja tänään pääsemme tekemään koekattauksen. Toivottavasti häätilan rouvan kanssa kaikki sujuu tänään mallikkaasti.

Lisäksi hääkuvaaja tulee palaveeraamaan illalla. Työntäyteisiä hetkiä luvassa. Noh, viikko vielä palkkatyötä ja hääloma alkaa.

Tanssikurssi

Koska olemme molemmat puujalkoja, ajattelimme että intensiivinen häätanssikurssi auttaisi korjaamaan pahimmat outoudet. Olen viimeksi tanssinut ala-astehitaita, jos ei mukaan lasketa muutamaa vierailua yökerhon tanssilattialla Scooterin tahdissa. Kolmen sekunnin hakemisen jälkeen löysimme Tanssistudio Centron, josta 2x2,5h intensiivikurssi irtosi 80 eurolla. Studio sijaitsee osoitteessa Pitkämäenkatu 6. Tanssiopettajina meillä oli hyvinkin ulospäinsuuntautunut ja hauska opettajakaksikko, joka ihan kädestäpitäen korjasi pahimmat mokat. Häpeän voi unohtaa tanssikurssille mennessä siksi, että jokaikinen muukin on siellä puujalka ja ovat tulleet paikalle ihan samasta syystä.

Kurssilla opetettiin kaksi tanssia, valssi ja foxtrot. Huomasimme valssin kolmen tahdin vaappumisen meille ominaiseksi, kun taas molemmat vierastivat foxia. Varsinkin foxin luonnoton 360 asteen käännös oikeaan on molempien mielestä täysin käsittämätön, vaikka jollain ihmeen kaupalla opin sen kymmeneksi minuutiksi ja sitten unohdinkin jo taitoni. Tanssi ei ole niitä polkupyöräjuttuja (tiädättek, "ku kerran oppii, ni...").

Suosittelen tanssikurssia kyllä, sukulaiset ovat ainakin meilläpäin innokkaita lavatanssijoita, joten häissä(mme) parkettia on vaikea vältellä.

Tuleva frouva läksi tänään polttareihinsa. Taidan lähteä katselemaan yöelämää. Pojat ovat jo tulossa saunomaan. Kutsuivat itsensä tuolla sosiaalisessa mediassa itsensä tänne.

Polttarit!

Laskujeni mukaan sinä viikonloppuna se ei AINAKAAN ole. Menin pahaa-aavistamattomana töihin pitämään koulutusta, ja kun ovet aukesivat, koko polttarikonkkaronkka oli paikalla. Noin tunnin hiillostuksen aikana kyseenalaistiin ammattitaitoni ja nautimme samalla koulutusjuomia (olutta). Vaihdoin rennompaa päälle ja matkasimme henkilöautoilla naapurikunnan rajalle huvittelutarkoitukseen tarkoitetulle mökille. Ensitöikseni sain tehtäväksi "rillata" jätkille ribsejä. Nautiskelimme kauniista kesäillasta ja siirryimme sisätiloihin, jossa tehtävät jatkuivat. Sain eteeni rivistön laseja, joissa oli olueksi tunnistettavaa nestettä. Tehtäväni oli tunnistaa oluet ja selittää aiheeseen vähemmän tutustuneille, että miksi päädyin niihin ratkaisuihin mitä tein. Menestyin mielestäni melko hyvin. Ilta jatkui aamuun, ja joka jatkui unten merkeissä aamupalalle asti, joka oli mallia pekoni.

Aamiaisen jälkeen minut puettiin formulakuskiksi (haalarit olivat 80-luvulta!). Siirryimme taksilla Turkuun, jossa pelasimme minigolfia ja kävimme syömässä rullakebet. Matka siinsi siihen baariin jossa morsiameni oli töissä aikoinaan ja jossa häntä pyysin ulos (kesken työvuoron). Menimme kaupungin hengen mukaisesti jokilaivoille, jossa sain uuden tehtävän. Minun tuli kävellä vastapäiselle rannalle korokkeelle ja juhlia GP-voittoa kuohuviinipullon kera. Spektaakkeli oli jokiyleisön mielestä menestys ja sain arvoiseni aplodit.

Ilta jatkui rantamökillä, jossa saunoimme, pelasimme jalkapalloa, biljardia, pöytälätkää, puhuimme menneistä, tulleista, halattiin, tunteiltiin ja sovimme reissuja. Oli kyllä melkoisen mahtavaa.

Kutsut lähtivät

Save the Date-kutsut tuossa lähtivätkin jo lopputalvesta, mutta varsinaiset kutsut vaatimuksineen ja uhkavaatimuksineen lähtivät maanantaina. Tässä:

PS. Varmaan aiheellista kehaista morsiamen puolesta, että kutsut ovat itse askarreltu.

Kaksi kuukautta häihin

Kaikki on mennyt jotenkin omalla painollaan. Tietysti minun tehdessä töitä, hääsuunnittelu ja askartelu on pitkälti morsiamen harteilla. Itse olen jatkuvasti huolissani lähinnä rahasta, jota tuskin on liikaa. Olemme laskeneet sen kymmenen kertaa menot ja vieläkin tuntuu siltä, että budjetissa mennään, mutta pelkään koko ajan niitä yllätyksiä ja olisi mukava, kun häämatkaankin riittäisi rahaa.

Olemme kuulleet, että häävieraamme jonkin verran karsastavat kylmän käteisen antamista meille häälahjana ja me taas emme halua tavaroita nurkkiin, joita emme ole pyytäneet. Teimme häälahjalistaan kompromissiratkaisun. Määrittelimme häämatkan hotelliyömme hinnaksi noin sata euroa per yö. Laitoimme siis häälahjalistaan hotelliyön, jonka voi lunastaa itselleen lahjaksi. Omasta mielestäni ainakin hyvinkin mukava idea.

Ensi maanantaina lähden Isäni kanssa Tallinnan reissulle hakemaan pakettiautolla alkoholit. Olut-, viini- ja siiderikulutus on suurin piirtein tiedossa, joten ainoa arvoitus vielä on drinkkibaarin menekki. Tapaamme baarimestarin huomenna päivällä ja palaveeraamme valikoimasta. Booli on edelleen kokonaan poissuljettu, sillä en todellakaan halua nähdä pöydässämme yhtään eltaantunutta esanssilientä, jota kaikki juo lähinnä viinanhimoissaan.

Puheluita kirkon suuntaan

Terveisiä grillin ääreltä.

Saimme sähköpostissa pappimme ja kanttorimme nimet ja yhteystiedot. Kanttori oli ennestään tuttu ja odotettukin jopa, sillä hän on ilmeisesti kanttoripiirien jonkinlainen supertähti. Soitimme tänään papille kysyäksemme vihkikaavasta ja sovittiin päivää, jolloin voisi tavata. Pikaisella KVG:lla kävi ilmi, että mies on toki teologian tohtori, mutta myös suhteellisen nuori, mikä sopii meille. Emme oikein tarvitse sellaista vanhoilliskonservatiivista kirkkojyrää, joka halveksuen ylenkatsoo kirkkoon kuulumattomuuttani. Olen kuitenkin enemmän agnostikko, kuin ateisti ja suhteeni uskomiseen on helpompi jättää selittämättä kuin selittää. Kanttoria yritimme saada kiinni, mutta oli ilmeisesti vapailla, ja ei varmaan vastaile silloin työperäisiin puheluihin. Sallittakoon.

Painelimme mökille tyhjentämään käyttämättömäksi jäänyttä pikkutaloa, jotta voisimme tuoreena avioparina majoittua sinne. Muissa taloissa kun saa seurakseen sukulaisia. Isä kyllä ehdotti omankin rakentamista, mutta yritetään olla realisteja, ellei rahaa ala tulla ovista ja ikkunoista. Tervetuloa vaan.

Käynti maistraatissa

Alkutilanne:
Olin nukkunut edellisen yön työvuoron jälkeen lyhyet yöunet ja kävimme maistraatissa ennen aamuvuoroani. Ehdin haukkaamaan autossa pari leivänpalaa, mutta aamukahvi jäi väliin joten olin tilassa, jossa en paljoa ylimääräisiä puhu. Lisäksi naamaani koristaa tällä hetkellä muhkea parta, joka tyynyhieronnan jälkeen sojoitti toispuolisesti.

Maistraatissa:
Toisin kuin tuleva vaimoni, minä en kuulu kirkkoon, joten välttääksemme uudestaan uskoon tulemistani, menemme ennen varsinaisia seremonioita maistraatissa hoitamaan virallisempi puoli. Haluan siis kuitenkin korostaa, että pidän edelleen kirkossa pidettäviä karkeloita varsinaisena hääpäivänäni.

Luulin pääseväni aamutoimista helpolla ilmaantumalla paikalle, näyttämällä henkkarit ja allekirjoittamalla pari lappua.

Kuitenkin.

Maistraatin virkailija halusi tiedustella sopivaa päivämäärää virallisuuksille, joten vastasin mahdollisimman yksisanaisesti, koska halusin edelleen vältellä aamuäreydessäni ylimääräistä kommunikaatiota.
- Ei väliä
- No vaikka sillä viikolla
- Ei väliä
- No vaikka torstaina
- Ei väliä, ei ainakaan ennen puolta päivää, kun nukun.

Virkailijan ilme alkoi olla mallia korvaamaton, kun rakas tuleva aviosiippani tiedusteli vielä avioehdon tekemisen perään. Hissiin mennessä sain aavistuksen kritiikkiä murahtelustani ja muutaman tunnin päästä tajusin, että taisin olla jopa liioitellun juron oloinen.

Varovaista häämatkasuunnittelua

Varsinaiset hääsuunnitelmat eivät ole edistyneet oikeastaan mihinkään. Ostimme valkoisia servettejä, sekä AitoKullan kultasepän kanssa käännellään ja väännellään lähinnä oman sormukseni materiaaleista. Meillä on aika tarkka budjetti sormuksiin, mikä tietysti ylittyy jonkin verran. Morsiamen sormuksen ajattelimme pitää ehdotuksen mukaisena, koska säästöt vähentämällä timantteja tai kaventamalla rinkulaa ovat melko kosmeettisia. Omassa sormuksessamme voimme vaihtaa hieman metallia, jolloin kokonaishinta huokenee. Morsiamen sormustahan kaikki katsovat.

Eilen sysäsimme hääsuunnitelmat kuitenkin sivuun ja aloimme pohtimaan häämatkaa. Meillä on se suurin haave ollut päästä matkalle, joka kulkisi Helsingistä New Yorkiin, jossa viettäisimme viikon ja tämän jälkeen suuntaisimme nokkamme kohti Barbadosta viikoksi. Paluu kulkisi jenkkien kautta Suomeen lyhyen pysähdyksen kera. Olemme vielä varovaisia puhumaan, että pääsemmekö matkaan kun tuntuu tällä hetkellä siltä että kaikki koossa olevat rahat menevät häihin. Toiveena olisi, että häälahjarahat riittäisivät vähintään lentoihin, loput raapisimme selkänahasta eläisimme kuin olisimme taas opiskelijoita. Halpaahan reissusta ei tule, mutta emme haluaisi kuitenkaan tehdä häämatkan suhteen kompromisseja. Mentäisiin sinne minne halutaan, vaikka sitten odottaisi hiukan, kuin että mentäisiin Kanarialle.

Joka tapauksessa emme aio lähteä Karibialle ennen vuodenvaihdetta, koska alueella on hurrikaanikausi. Kausi loppuu marraskuun lopulla ja sen jälkeen Nykissäkin alkaa sesonki, joten hotellien hinnat pompsahtavat. Itse ajattelin järkevimmäksi ajankohdaksi maaliskuuta, jolloin järkevän hintaisia huoneita on pilvin pimein. Olen itse ollut ennen Nykissä ja olin juuri maaliskuussa. Lentojen hinnoissa ei juurikaan eroja ollut.

Hyvältähän kaikki oikeastaan näyttää, seuraavaksi alan jännittämään polttareita!

Pukuvuokraamo Sanelma

Käytiin tänään bestmanin kanssa pukuvuokraamo Sanelmassa sovittamassa molemmille sakettia. Täytyy kyllä sanoa, että mies hoiti asian niin rautaisella ammattitaidolla, että ei siinä ollut paljoa lisättävää paikanpäällä. Minulla oli tietysti selvät sävelet, että mitä haluan päälleni ja liivien väri tuli vielä puolison suusta. Piti muistaa sanoa "ivory". Pohtisin siis koko ajan norsuja, mikä ei ollut vaikeaa, kun ihastelin talven ylijäämävarastoa, joka oli jääny vyötäisille. Bestman kertoikin, että lenkkeilykausi alkaa kohta, johon vaatturi lisäsi, että niin alkaa grilli- ja terassikausikin joten haasteita on edessä. Pitää muistaa käydä lätkäharjoituksissa ja sen lisäksi hikoilla vähän salillakin. Ruokavaliota pitää myös alkaa katselemaan, ja jättää väliin perinteiset kiekkovuoron jälkeiset mäkkärikäynnit. Mielummin minäkin katselisin hääpäivänä peilistä six packia kuin oluttynnyriä. Pukuvuokra oli 216 euroa per puku, joka sisälsi kaiken, kenkiä myöten. Varausmaksu oli puolet.

Otin myös frouvaa varten kuvan, eli historian ensimmäinen kuva minusta täällä blogissa, olkaa hyvä:

Kokkikaksikon käynti

Kokkikaksikko laskeutui residenssiimme ja palaveerattiin tunnin verran hääruoista. Morsiamellani oli jonkinlainen aihio menusta, jossa perinteisesti panostetaan hyviin alkuruokiin. Neuvottelimme työmäärästä, koska ollaan paikalla ja mitä tehdään mihinkin aikaan. Koska kysymyksessä on kaksi hyvää tuttua, palkkiostakin neuvotellaan vasta kun työsarka on ohi. Oikeastaan mitään maailmaa mullistavaa emme keskustelleet, vaan varmisteltiin ja lyötiin lukkoon asioita. Tärkeä tieto oli myös se, että molemmat osallistuvat myös muuhun tarjoiluun minkä kokkailultaan ehtivät, mikä poistaa suurin piirtein yhden palkattavan tarjoilijan valikoimasta. Eli meillä on 80 asiakasta kohden:
2 x Kokki
1 x Tilan omistajan tarjoama tarjoilija
2 x Tarjoilija / Baarimikko

Oikeastaan muuta tässä ei olekaan tehty, tuleva rouva osti hääpopot ja itse menen taisteluparini kanssa maanantaina sovittamaan omaa pukua. Vajaa 4kk häihin, eikä edes jänskätä.

Kevättä ilmassa...

Tytöt kävivät hääpaikalla

Morsiameni ja 2/3 kaasolaumaa (yksi on tällä hetkellä Pohjois-Australiassa aborginaalikylässä) kävivät katsomassa hääpaikkaamme, eli SubMarinaa ja tiedustelemassa tarkemmin saatavilla olevia tarvikkeita ja että mitä hintaan kuuluu. Alunperin saimme hinnaksi 100e/h+alv, johon ymmärtääksemme kuului keittiön käyttö, astiat ja pöydät. Keittiöön saa tulla pari tuntia ennen touhuamaan ja lisämaksusta aikaisemmin. Ajattelimme juhlien ajankohdaksi 17-01 ja varaamme jostain hääporukalle jatkopaikan. Itse poistumme yöpymään yläkerran hotelliin. Paikanpäällä paikan tirehtööri tarkensi, että pöytäliinat eivät kuulu pakettiin, vaan tulevat lisämaksusta. Kun kysyimme tilan valvonnasta, niin joudumme ottamaan heidän kautta yhden (1) tarjoilijan, joka vastaa tiloista ja osallistuu tarjoiluun. Fine. Vähän tuli lisää lovea budjettiin, mutta pitänee sanoa, että edelleen tila on edullinen. Paikka on keskustassa, siellä on superhienot keittiötilat ja se on upea.

Suurkalifitar ja leidikatras pitivät hyvänä ideaa, että kaasolauma, bestman, puolisot ja morsiuspari istuvat pöytien edessä, mutta keskustelua syntyi siitä, että istuvatko kaikki samaan suuntaan vai mitenpäin vai ehkä kuitenkin toisinpäin. Itse muodostin omaksi kannakseni, että pöydästä tehdään pieni U-pöytä. Tai tarkemmin sanoen hakasulje, jossa kaikki istuvat samaan suuntaan, kivi-sakset-paperi -turnauksessa huonoiten menestyneet sulkeen siivekkeissä. Puolisoni taasen tähdensi, että jos kaikki istuvat samaan suuntaan, ollaan kuin kanat orrella, että ehdottomasti osa selkä saliin. Tässä vaiheessa vilahti mieleen, että muun pöytäjärjestyksen suunnittelu tulee olemaan yhtä helvettiä, kun kiistellään jo omasta pöydästä.

Vaatetuksessa olen edelleen shaketin kannalla ja että otetaan bestmanin kanssa samanlaiset vetimet. Ollaan niin kuin dynaaminen duo. Olen tässä koittanut saada itselleni ja bestmanille aikaa pukuvuokraamoon, mutta suuri työmäärä leipätyössä haittaa hääjärjestelyitä. Olisi ollut pari hyvää vapaapäivää tällä viikolla, mutta lähden parin päivän työreissulle Tallinnaan, joten kaksi arvokasta päivää menee taas työn merkeissä.

Olemme hääjärjestelyissä todella hyvällä mallilla ja isot asiat ovat kasassa. Pienien asioiden hiominen menee morsiamen ja kaasojen kontolle, joten henkilökohtaisesti paineita ei ole järjestelyissä. Pukuvuokrauksen jälkeen varmaan henkilökohtainen panostus menee tanssikurssiin. Olen jo valmiiksi ihan saatanan kauhuissani. Olen ottanut tanssiaskelia viimeksi joskus 90-luvulla Night Club Marilynissa ja se ei ollut kaunista. Koitan viivytellä asiaa viimeiseen asti.

Kokkikaksikko tulee huomenna iltapäivällä keskustelemaan päivän kulusta, rahasta, ruoasta ja toiveista.

Niin, ja Vartijan Morsian oli kirjoittanut häävalokuvaajastamme ylistyssanoja.

Istumajärjestysohjelma Tablerrr

Sain sähköpostiini ehdotuksen kokeilla Tablerrr-nettiohjelmaa, jolla voi suunnitella itselleen istumajärjestyksen. Laitoin asian ensin virtuaaliseen pöytälaatikkoon, mutta sinnikäs lobbaaja lähetti vielä toisen sähköpostin aiheesta, joten otin homman kokeiluun. Arvostan aina sinnikkyyttä. Pöytäjärjestyksestä on puhuttu, mutta ei ajatustasoa enempää, kun ei oikein tiedetä ketä tulee ja että vihaako ne silloin heinäkuussa toisiaan.

Sain tunnukset ohjelman Premium-versioon, joka maksaa kiinnostuneelle 9,90€/v. Perusversio on ilmainen, mutta esittelysähköpostissa ei kerrottu versioiden eroja, mutta veikkaisin olennaisimman eron olevan Smart Seating-toiminto, joka automaattisesti asettaa ihmiset ihmissuhteiden mukaan pöytiin. Auttaa varsinkin isommissa kekkereissä.

Ensimasennuksen oire osoittautui siinä, kun piti alkaa kirjoitella vieraslistaa, mutta masennus kaikkosi välittömästi, kun huomasin että vieraslistan voi tuoda suoraan esimerkiksi Excel-tiedostosta. Eikä tarvinnut kuin poistaa pari väliotsikkoa vieraiden joukosta. Samasta ruudusta pystyi myös tulostamaan paikkakortin PDF-tiedostoon, josta sen voi muuntaa paperimuotoon. Koko toimintaa kuvasti helppokäyttöisyys ja ennen kaikkea EI POP-UPPEJA(!).

Seuraava osio kuvasi pöytäkarttaa, jonka toimintaperiaatteen oppi oikeastaan näpertämällä. Itse olisin lisännyt pöydän kopiointimahdollisuuden ja tuolien yksittäisen poistamisen, sen sijaan, että menisi edit-ruudun kautta. Itse nimien lisääminen ja poistaminen oli tehty mahdollisimman yksinkertaiseksi vain vetämällä nimi halutun tuolin kohdalle. Huomasin parhaaksi tavaksi luoda ensin kymmenen samanlaista pöytää, laittaa sukulaiset oikeille paikoille, venyttää pöydät sopivaksi ja lopuksi tunkea kaverit perälle. Pöytien tasakoko tulee tuottamaan ongelmia, sillä ei ole mieltä laittaa lähisukua vähän eri pöytiin tai laittaa joku pariskunta täysin ventovieraiden joukkoon, vaikka juttuun tulisivatkin. Kattellaa frouvan kans.

Vierastamme ajatusta, että istumme keskenämme erikseen muista, joten muutamme homman muotoon, että bestman ja kaasot puolisoineen istuvat meidän kanssa koko konkkaronkan edessä.

Todella näppärä, arvostan selkeyttä, mutta palvelun soisi olevan myös suomeksi. Puhun sujuvahkoa englantia, mutta voisin kuvitella, että palvelun tavoitettavuus olisi parempi, kun sen kääntäisi yleisimmille kielille. Crowdsourcing on tässä suosittua.

KORJAUS:
Maksuttoman ja premium-version ero ei suinkaan ole tuo smart seating (joka on ilmeisesti kummassakin versiossa), vaan ilmaisessa saa itsellensä 50 hengen kekkerit, kun taas premium sallii 350 hengen juhlat. Kiitos Kirsille.

Häälahjoista ja häämessuista

Save The Date-kutsut olivat saapuneet vastaanottajille ja osa kiittelikin jo saamistaan kutsuista. Näin puolisen vuotta vielä kun on häihin, saimme ensimmäiset kyselyt jo häälahjatoiveista ja ehdotuksena tulikin jo perintöposliiniastiat. Meillä on kaapissa jo yksi 16 hengen setti Myrna-sarjaa, joten päätimme jo kohteliaasti kieltäytyä toisista hyllyntäyttäjistä. Lisäksi kun kummatkin työskentelemme ravintola-alalla, olemme keittiö- ja tarjoilutavarastamme hyvinkin tarkkoja. Haluamme itsekkäästi rahaa.

Kuten tässä on jo todettu, toteutamme häämme ilman laina- tai lahjarahaa, joten jokainen euro lasketaan ja tässä vaiheessa olemme jo huomanneet, että tiukille menee. Unelmahäämatkamme, eli viikon matka New Yorkiin ja toinen viikko perään Barbadoksella saattaa siirtyä hamaan tulevaisuuteen (matka on kuitenkin edullisempi kuin luulisi). Rahaa tulee toki hieman takaisin päin esimerkiksi hääpuvusta ja osasta häärekvisiittaa, mutta tiukilla ollaan silti. Tiedämme, että osa vieraista vierastaa kylmän käteisen luovuttamista kaltaiselleni hulttiolle, joten aikovat väkisin ostaa meille jonkinlaisen koristemaljan. Heitä varten on lyhyt ja ytimekäs lahjalista, jonka sisältö koostuu haluamistamme keittiötarvikkeista, joiden merkki ja malli on tietty.

Puolisoni kävi vierailemassa häämessuilla ja tuliaisina tuli läjä kuponkeja. Sormukset, paikat ja puvut ovat kutakuinkin paketissa, joten kävivät katselemassa ideoita hääkuviin ja moikkailemassa Häät-lehden henkilökuntaa, joiden nettisivuille tämäkin kirjoitus ilmestyy. Omaksi hämmästyksekseni eräs kirjoitukseni oli päätynyt yhteistyökumppaneille tarkoitettuun esitteeseen, joita jaettiin messuilla. Huvittavinta oli, että tuleva vaimo luki kirjoituksen ensimmäisen kerran hieman kämmen kasvojen edessä ja mumisi:"Etsä voi tällasta..."

Jokainen tyylillään.

PS. Kiitos Häät-lehdelle ystävänpäiväkortista! Tipahti luukusta juuri, kun olin kirjoittamassa...

Save The Date -kortit

Kuoreen menevät Save The Date-kortit. Rajalliset taitoni eivät riittäneet saamaan tekstiä keskelle, joten Isäni astui kehiin ja laittoi tekstin vähän vielä enemmän sivuun, joten liimasimme pari sydäntä reunaan.

Sormuskaupoilla

Päätettiin viime vuonna häämessujen jälkeen, että teetetään sormukset kultasepällä, koska ensinnäkään MIKÄÄN nähty valmis sormus ei miellyttänyt ja toisekseen suureksi yllätykseksi teettämällä säästää rahaa. Ja koska olen pihi, kaikki säästö kiinnostaa. Törmäsimme samoilla messuilla Aito-kullan edustajaan, joka pitää majaa Käsityöläiskadulla, Turussa ja hän vakuutti meidät asiakkaakseen. Kävipä sitten vielä tuuri vähän sen jälkeen, että Grouponilta tuli diiliehdotus kyseiseen pajaan vihkisormusostoksille. Hautasimme lahjakortit käyttöä varten, kunnes Tammikuussa havahduimme, että lahjakortit menevät pian voimasta. Firman sähköpostissa oli häikkää, joten marssimme suoraan liikkeeseen kysymään olisiko hetki aikaa toiveillemme. Ja olihan sitä.

Morsiamellani oli jo selvä visio omasta sormuksestaan, joten niitä yksityiskohtia hierottiin. Itselläni ei ollut visiota, mutta ehdotin sepälle, että miten olisi iso timantti keskelle sormusta. Hän kertoi, että yleensä vain morsiamilla on kuvailtuja sormuksia. Olin nähnyt myös hienoja sormuksia rap-videoissa ja pohdin sormukseen sopivaa hammasgrilliäkin, mutta kultasepän mielestä suuren maailman tyyliin olevat kimaltelevat, rannerenkaan paksuiset sormukset eivät välttämättä sovi kaltaiselleni maanläheiselle tyypille. Tyyliini sopisi sen sijaan vähän klassisempaan makuun oleva sormus ilman suurta timanttia. Olin avoin ehdotuksille ja miellyinkin aaltoilevaan sormukseen, johon tulisi kihlasormukseni keskelle, joten olisi yksi sormus vähemmän hävitettävänä. 3D-mallinnukset sormuksista tulevat sähköpostiini, jonka jälkeen katselemme, että miellyttääkö. Jos ei miellytä, niin kokeillaan jotain muuta. Jäi hyvin positiivinen kuva liikkeestä, joten suosittelen kaikille ja miltei neuvon menemään mielummin sepälle kuin ostaa kultaliikkeestä valmis rengas.

Olen tässä hieronut koko päivän kirjekuoriin osoitetarroja. Neljä arkkia euron kappaleelta maksavaa tarrapaperia meni roskikseen, joten hikikarpaloiden koko on tällä hetkellä oikean karpalon kokoa. Normaali mies tarvitsee vain yhden erehdyksen oppiakseen, minä olen yleensä tarvinnut kahdeksan, joten olen ylittänyt itseni jälleen kerran.

Kutsuasia edistyy. Polttarit tavallaan myös.

Pitkä tauko kirjoittelussa, mutta en viitsi myöskään kirjoittaa päivityksiä, joiden sisältö on käytännössä NOLLA. Saimme vihdoin päivitettyä osoiterekisterimme ja seuraavaksi pitäisi varmaan noutaa nippu kirjekuoria ja käydä isäni firmassa printtaamassa läjä Save-The-Date -kutsuja. Frouva ja kaasot varmasti sitten tuunaavat kirjeet jollain kimaltelevilla tarroilla ja röyhelöillä. Yritetään saada ensimmäinen aalto kutsuja liikkeelle parin viikon sisään ja jonkinlainen otos tännekin kirjeistä ihasteltavaksi tai vihasteltavaksi. Kutsuja lähtee matkaan 48-50, laskin kyllä kutsujen määrän, mutta unohdin luvun noin viidessä minuutissa. Vieraita on tulossa noin 80. Siis siinä tapauksessa, että kukaan ei uskalla kieltäytyä. Katsotaan nyt, että mitä tehdään varsinaisten kutsujen kanssa. Touhutaanko itse vai tilataanko. Itse printtaisin, koska olen pihi.

Sain väkerrettyä bestmania varten listan miehistä, jotka pyydetään polttareihin. Puolisoni kyseli, että haluaisinko kutsua hänen kavereidensa miehiä / sukulaisia / sukulaisten siippoja, mutta päädyin siihen, että haluan paikalle vain ystäväni. Syitä on monia tietysti, mutta tiedän mitä polttareiden järjestäminen on, ja hankalimmat ovat aina ne, jotka eivät ole välttämättä niin läheisiä sulhasen kanssa. Ovat tarkempia rahan suhteen (lue liian tarkkoja) ja edellä mainitun syyn takia myös jarruttavat ehdotuksia (lue torppaavat), vaikka eivät suoranaisesti sitä ääneen sanokaan. Lisäksi listalle oli tarjolla pari leidiä, mutta nekin jäivät pois ja oikeastaan vain siitä syystä, että haluan paikalle vain miehiä. Itsekästä? On. Mun juhlat. Lisäsin taulukkoon myös erityistoiveita, mitä polttareiltani toivon. Ne ovat:

Urheilua ja mittelöitä
Mökkeilyä ja saunomista
Polttarit kestävät kaksi päivää
Ei trikoopukuja

Oliko siinä liikaa ohjeistusta? En halua kuulostaa siltä, että antaisin suoraa ohjelmaa kouraan.

PS. Kiitos Jennille haasteesta, mutta aivan helvetin kovasta yrittämisestä huolimatta en saanut sitä tehtyä. Mutta olen 185cm pitkä ja pidän melkein kaikesta ruoasta, paitsi keitetyistä vihanneksista (keitetyt porkkanat, yäk). Lempijuomani on maito, mutta harrastan mallastuotteita intohimoisesti.