Meillä on isommista järjestettävistä asioista puuttunut enää oikeastaan kokki paikalle. Pitopalvelut maksavat niin jumalattomasti, että on edukkaampaa hakea itse ruokatarvikkeet ja palkata kokki paikalle. Meillä kuitenkin kun tuo kulupuoli hoidetaan näillä näkymin täysin itse.
Kaverilla oli lauantaina polttarit ja kun alan ihmisiä ollaan, niin ajateltiin sunnuntaina siirtää kankkunen maanantaiksi. Olimme pubikierroksella, kun tapasin pari tuttua kokkia. Kyselivät sitten minun hääjärjestelyistäni ja kerroin sitten niitä näitä. Kyselivät ruokapuolesta ja kerroin, että sellaista ei vielä ole. Tarjosivat oma-alotteisesti apuaan ja tulisivat mielellään molemmat. Toinen kun on vielä nykyisin varsinaiselta titteliltään ravintolapäällikkö, joten tekee myös salin puolella töitä ja sen puolesta tarjoilukin onnistuu. Meillä on siis kaksi kappaletta kokkeja ja jopa ihan inhimmilliseen hintaan.
Sain myös puhuttua tulevalle vaimolle sen, että minun bestmanille vuokrataan myös puku ja olin tosi onnellinen, että hän suostui joustamaan budjetissa sen verran. Minun mielestä on kiva, että minä ja bestman ollaan ikään kuin tiimi, jolla on yhtenevät peliasut. Ehkä minäkin joustan sitten sen verran, että morsian saa ostaa vähän kalliimman puvun tai hankitaan kaasoille (3 kpl) samanlaiset kläddingit.
Seuraavana viikonloppuna olisi taas tulossa polttarit, tällä kertaa olisi tiedossa mäkiautoilua, laskuvarjohyppyä, saunomista ja viskikoulutusta. Työkaveri kysyi eilen, että miten ihmeessä mä jaksan aina pyydellä vapaaksi noita viikonloppuja polttareita varten kun hän käyttää lähinnä töitä tekosyynä jättäytyä pois. Kun lukee tämän kappaleen ensimmäisen virkkeen uudestaan, niin eiköhän siinä ole jo syytä riittävästi olla menemättä töihin.
