Hääduetto

Päätimme jo aikaa sitten, että meidän häitä tanssittaa duetto. Ykkösvaihtoehtomme tosin istuu häävieraiden joukossa, joten otin yhteyttä tuttuun, joka suostui ilomielin viihdyttämään iltaamme. Keikarit kulkevat nimellä Duo Rockafellas, jotka esiintyvät säännöllisesti Turun yöelämässä. Laulaja Jussi lisäksi esiintyy kulttimainetta nauttivassa Super Trouperissa.

Jokin aika sitten kuulin, että dueton säestävämpi osapuoli on juuri meidän iltamme kohdalta estynyt, joten kitaristi vaihtui uuteen. Paikalle tulee siis loppujen lopuksi 1/2 Duo Rockafellas.

Tässä linkkejä mieleisiin hääbändeihin, joita olen kohdannut:
Helena & Kalevi Duo
Duo Rockafellas
Boogie Zone

---------------------------

Neloselta tulee ensi kesänä hääohjelma, jossa aiotaan toteuttaa kuninkaallinen hääseremonia ja etsivät pareja. Henkilökohtaisesti en halua loistaa tv-kameroissa ja toisekseen en keksi mitään niin epäsopivampaa kuin se, että MINÄ menisin naimisiin Helsingissä.

Lisäksi Häät Facebookissa on käynnissä kilpailu tai oikeastaan äänestys, jossa etsitään upeinta hääpukua. Kumman valitsisit -äänestyksessä voi voittaa 800 euron lahjakortin hääpukuliike Niinattareen. Äänestys käynnissä vielä kevääseen saakka.

Kilpailu: http://bit.ly/TfGnhM
Lisätietoa: www.haat.fi/kilpailu/kumman-valitsisit/

Häävalokuvaaja

Häävalokuvaajamme löytyi tuttavapiiristä, sillä Jere (JS Disain)on kuvannut useiden tuttaviemme häitä ja jälki miellyttää silmää. Luottamusta lisää myös se, että hän on myös kiekkomiehiä ja joukkueemme tämän hetken maalikuningas. Alustava buukkaus tehtiin jo viime häämessuilla Turussa, mutta vahvistin äskettäin, että saan mainita hänet tässä blogissa. On tämä kuitenkin hyvää mainosta, sillä blogin mitättömästä mainostamisesta huolimatta näitä sivuja on luettu tammikuun jälkeen jo yli 4500 kertaa! Hämmästyttävää, että joku jaksaa lukea.

Emme ole sen kummemmin ajatelleet vielä, minkälaiset hääkuvat haluamme, mutta Linnanfältissä kävellessämme ajattelimme, että Turun Linna voisi olla kaunis tausta ja kirkon jälkeen sinne ei ole edes paha matka. Alkutaipaleella näin valokuvia, jossa oli sellaista film noir / 20-luvun hollywood / fredastairemaista henkeä, mutta tässä taistossa kotikaupunki taustana vie kyllä voiton. Häävalokuva ei soisi olla liian ajan henkeen, kun sitä pitäisi ihastella vielä kymmenien vuosien päästäkin.

------

Meille tuli koiranpentu vajaa viikko takaperin. Hänen nimensä on Milla. Milla on kymmenen viikkoinen seropi ja kuvassa hänellä on päällään Äitini tekemä kirpparilöytö. On sen verran pieni vielä, että palelee aika herkästi ulkona.

Save The Date -kutsut

Päädyimme siis nykytrendin mukaisesti lähettämään nk. Save The Date-kutsut, joissa yksinkertaisesti pyydetään ihmisiä varaamaan kalenteristaan päivä meidän häille. Syynä tähän on esimerkiksi se, että hääpäivämme on yksi vuoden suosituimmista ja haluamme kaikki kutsutut tietysti paikalle. Tapana on, että ko. preivit lähetetään noin puoli vuotta ennen.

Pohdimme korttivaihtoehtoja esimerkiksi Häät-lehden mukana tulleesta korttivihosta ja Internetistä, mutta eilen Isänpäivän päivällisellä Isäni ehdotti budjetimpaa ratkaisua. Hänellä on työpaikallaan laadukas värilaser, jossa voi printata kartonkia ja lisäksi hänellä on leikkuri, jolla saa laserintarkat 90 asteen kulmat. Askartelua vaatii, mutta työn jäljestä ei voi syyttää kuin itseään. Jos läpyskät miellyttävät silmää, niin miksei hoitaisi sitten koko printtimateriaalia (varsinaiset kutsut, paikkakortit, menu, ohjelma) samalla menetelmällä. Vajaavaisella taiteellisella silmällä kun olen luotu, niin ajattelin surutta kopioida mallin jostain vastaavasta ja hoidella päätöserä kotiin jollain ilmaisella taitto-ohjelmalla. Ja eikun hiirikäsi huutamaan! Lupaan kuvan valmiista Save The Date-kortista tänne.

Häät-lehti tipahti luukusta

Olen vuosien saatossa tutustunut erinäisiin naistenlehtiin puolisoni kautta ja useimmiten sisältöä on tutkittu huumoriaspektin takia. Siis että miten meitä miehiä analysoidaan. Olen luetellut häälehdet samaan kategoriaan siinä mielessä, että ulkonäkö ja sisältö on suunnattu ehkä enemmän naissukupuolelle. Ei siinä mitään, sehän on tavallaan segmentointia, koska hääparista nainen on suunnittelevampi puoli, mies taas hoitaa yleensä luettelointipuolen ja budjetissa pysymisen. Sanotaan, että miehille suunnattu häälehti muistuttaisi taulukoineen enemmän ehkä Kauppalehteä.

Kuitenkin asensin Häät-lehden WC:n lehtitelineeseen ja päätin aloittaa viikon kestävän projektin, jossa lehti tarkasteltiin 5-15 minuutin erissä. Lehti notkui luettavaa, vaikka mielipiteeni kiiltokantisista aikakauslehdistä on se, että ne ovat maksullisia mainoslehtiä ja niitä lukemalla lompakko korkeintaan kevenee. Tärkeintä antia olivat kuitenkin artikkelit muiden häistä, sillä pidämme molemmat ideavarkauksista. Kerroimme tuossa kesällä jo parillekin pariskunnalle, että aiomme surutta kopioida tiettyjä juttuja. Tanssimme edelleen ajatuksen ympärillä, että pitäisikö lähettää save-the-date -kutsut, koska haluamme varata ystävämme juuri MEIDÄN häihin ja 2kk ennen kesäviikonloppua alkaa ihmisillä olla jo suunnitelmat valmiina kesää varten. Kesä on sen verran lyhyt kuitenkin meidän maassa, että vapaat viikonloput loppuvat usein kesken.

Lehden askartelujutut siirsin suoraan frouvan huolehdittavaksi, sillä esteettinen silmäni ei ole kovin harjaantunut näpertelyjuttuihin. Olen enemmänkin kokonaisuuksien mies ja siksi esimerkiksi lehden lopussa ollut hääparin muistilista oli melkoisen hyvä homma. Sivu aiotaan irrottaa jääkaapin oveen ja tarkempaa versiota ylläpidetään Häät.fi/meidan-haat -sivulla.

Ennenkaikkea näin Movemberin kynnyksellä huomasin, että sivun 14 sulhasmiehen naamaa koristavat puikot sopivat juhlallisempaankin tilaisuuteen. Tässä on vielä vuosi aikaa ajaa idea sisälle.

Hirveä pöytään

Isäni laittoi viestiä Vironmaalta, että ampui hirven, joka sitten myöhemmin jalostuu osaksi häämenua. Isäni tiedusteli, että mitä osaa erityisemmin haluaisimme hirvestä ja olemme tuumanneet, että paistia. Paistia on maukasta, sitä on helppo muokata osaksi hääpöytää ja se maistuu melkein kaikille, jotka lihaa syövät. Meillä tulee olemaan muutama kasvissyöjä, mutta myös pari sellaista, jotka eivät esimerkiksi voi uskontonsa vuoksi sikaa syödä. Ja minun mielestä sika on muutenkin vähän sellainen ei-niin-juhlava lajike. Sopii joulupöytään. Ja mieluiten vain arkiruoaksi.

Kuitenkin, tässä on kuva tulevasta pöydän pääruoasta. Jostakin voi tuntua julmalta, että laitan kuvan kuolleesta eläimestä blogiini, mutta tämä on minun blogi ja teen sillä mitä haluan. Sitäpaitsi välillä on hyvä muistuttaa ihmisille, että liharuoka ei kasva paketissa pihviksi.

                                    

Sukunimiasiaa

Kuten on aikaisemmin ollut juttua, niin muutimme juuri unelmiemme puutaloasuntoon. Osoitekylttiä tilatessa tuli ajankohtaiseksi myös sukunimiasia, sillä täällä on erikseen ovessa ja postilaatikossa nimilaatta. Tilasimme postiluukkuun kummankin nimet, mutta oveen vain minun sukunimeni, sillä tyttöystäväni aikoo papin aamenen jälkeen vaihtaa sukunimensä minun versioon.

Asia tuli puheeksi jo hyvissä ajoin. Pohdin itsekseni asiaa, koska kummallakin on vähän harvinaisempi sukunimi. Kumpaakin taitaa löytyä Suomesta alle 50. Kuitenkin, tyttöystäväni halusi minun sukunimeni, vaikka en todellakaan olisi pahastunut muistakaan vaihtoehdoista. Naapurissa asuvat ystävät pitivät omansa ja moni kokeilee yhdistelmääkin. Tosin meidän tapauksessa siitä olisi tullut melkoinen nimihirviö. Bestmanini perhe teki kuitenkin ratkaisun, jota en ollut ennen kuullut; he muuttivat kokonaan sukunimensä täysin uuteen versioon. Siinä oli kyllä suuhun totuttelemista, mutta näin vuoden jälkeen siihenkin on jo tottunut.

Oma sukunimeni juontuu sadan vuoden taakse. Kuten monella muullakin, meillä sukunimi vaihdettiin Suomi-buumissa vuosisadan vaihteessa. Isoisoisäni Karl otti sukunimeni Satavan saaren eräästä kylästä, jonka läheltä hän osti maapläntin, johon rakensi ison huvilan. Tämä huvila on edelleen sukumme käytössä ja majailemme siellä ja tontille rakennetuilla taloilla melkein koko kesän. Itse nykyisin vähemmän, kun on työt ja arki haitannut kesäpaikalla majailua.

Ensi viikolla järjestetään Helsingissä I love me-messut, johon olisi itselläkin ollut halukkuuksia osallistua, mutta viikonloppu osuu pahimpaan mahdolliseen rakoon. Sukukokous, parit kissanristiäiset ja peli vielä siihen päälle. Mikään osa ei minusta irtoa häämessuille.

Terveisiä muuton keskeltä

Ostimme tuossa kuukausi takaperin Portsalaisen puutaloasunnon ja avaimet saimme käteen viime perjantaina.   Uusi kotimme on rakennettu kolmeen kerrokseen, ylimmässä on kaksi makuuhuonetta, keskimmäisessä iso tupakeittiö ja alimmassa kerroksessa oleskelutila, suihku ja sauna. Neliöitä on noin 90. Alunperin oli tarkoitus maalata makuuhuoneet tapetoida eteinen, sekä maalata eteisen portaat. Kun tulimme paikalle, huomasimme, että yläkertaan menevät rappuset eivät olleetkaan niin hyvässä kunnossa, kun muistimme ja päätimme sitten maalata nekin. Projektissa oli aikamoinen hiomisurakka kahdessa portaikossa ja eteisen puolipaneeleissa, mutta siitäkin on selvitty, kiitos tuttavapariskunnan, joka on käynyt auttamassa meitä työpäivän verran lähes joka päivä nyt viikon ajan. Enää sitten odotellaan eteisen lattian ja portaikon kuivumista, jotta päästään sunnuntaina muuttamaan.

Sen verran jäi nyt kesken, että eteisen tapetti oli aikoinaan tapetoitu suoraan pinnoittamattomaan pintaan ja se ei lähde pois. Lisäksi portaikon korkeus on n. 3,5m, joten välineet loppuvat kesken. Soitimme tuttavan suosituksesta eräälle maalarille, joka tuli voivottelemaan paikalle, mutta lupasi tulla hoitamaan eteisen kondikseen. Siinä nyt menee hetkisen ennen kuin hän pääsee paikalle, joten joudumme vähän aikaa sietämään repaleista tapettia eteisessä. Noh, pystytään elämään siellä ainakin ja se on tärkeintä. Ja koko muu asuntohan on rempattu! Vähän tässä painaa väsymys päälle, kun on joutunut remontin keskeltä ravaamaan vielä töissäkin, mutta kun näkee käden jäljen (ei konkreettisesti), niin kyllä se palkitsee vaivan.

Ja eikun pakkaamaan.

Kirkko varattu

27.7.2013 on siis tuleva hääpäivämme ja tavoite oli varata Turun suosituin vihkikirkko, Mikaelin kirkko. Varauduimme hyvissä ajoin soittamaan nettisivuilta saatuun numeroon, jotta varmasti saisimme kirkon. Pommitimme kumpikin jo ennen kahdeksaa vuoron perään - välillä tuuttasi varattua ja useammin emme päässeet edes läpi. 40 minuutin turhauttavan pommittelun jälkeen naisääni vastasi ja saimme varattua viimeisen saatavilla olevan ajan, joka sopi omaan aikatauluumme enemmän kuin täydellisesti. Sitten muutimmekin vanhasta rakkaasta kivitaloasunnostamme pois Aurajoen rannalle väliaikaiseen asuntoon.

Ehdittiin asua päivän itsemurhakaksiossamme, kunnes teimme tarjouksen Portsan puutaloasunnosta, jota olemme etsineet jo vajaa kaksi vuotta. Olosuhteet olivat vihdoinkin oikeat, asunto oli oikea ja hinta kohdallaan - 2kk:n päästä on taas muutto edessä. Mutta vanhoilla vaivoilla sekin menee, kun ei purkaa liikaa pahvilaatikoita. Tässä on nyt niin paljon ollut säädettävää ja käänneltävää, etten ole ehtinyt tehdä oikein mitään muuta kuin ravata asioilla tai selvitellä asuntoasioita. Oli eilen aivan luksusta katsoa illalla telkkaria pari tuntia - tosin siinäkin sivussa pestiin neljä tuntia pyykkiä.

Onnea muuten Sulhanen 2012, perästä tullaan!

Kokkikaksikosta ja omatoimisesta pitopalvelusta

Anonyymi kyselijä halusi tietää enemmän ratkaisustamme palkata kokkikaksikko, eikä pitopalvelua. Yksinkertaisella pönttömatematiikalla laskettuna pitopalvelu laskuttaa meidän mittapuullamme liikaa ruoasta. Edullisin löytämämme pitopalvelu, eli olisiko ollut Turunmaan Pitopalvelu, veloittaa n. 22€/henkilö. Muuten hinnat pyörivät siellä kolmenkympin pahemmalla puolella. 22€ x 100 henkilöä=2200€. Siis edullisimmillaan. Tämä ei siis sisällä vielä salihenkilökuntaa, jonka hinnat pyörivät 25€/h/henkilö, eli siis noin 200€ per salitarjoilija kahdeksasta tunnista, jos aika edes riittää.

Maksamme itse palkan kertaluontoisena, sovittuna korvauksena. Summista en halua puhua, mutta mikäli haluaa tutustua, miten homma tehdään laillisesti, katsokaa täältä: Kotitalous palkan maksajana ja sama vakuutusyhtiön sivuilta

Suosittelen lukemaan tarkkaan.

Me löysimme kokit suhteiden kautta ja samaa reittiä pitkin löytyy myös tarjoilijat. Jonkun kaverin kaveri on varmasti kokki tai tuntee kokin. Tai tarjoilijan. Tällä alalla kun tuntee yhden, saa yhteyden kaikkiin.

Kun alkaa miettimään, kuinka edullista ruoka on, kun sen tekee itse ja miettii, kuinka paljon ruoka maksaa 80 hengelle, niin alkaa kyseenalaistamaan pitopalvelun mielekkyyttä. Tietysti ruoan määrän laskeminen maksaa hieman vaivaa, mutta yksinkertaisesti voidaan esittää seuraavanlaisia kysymyksiä:

- Kuinka paljon yksi ihminen syö lihaa ja kalaa?
Yksi ihminen syö noin 150g lihaa ja/tai kalaa

- Kuinka monta kasvissyöjää?
Kasvissyöjä eliminoi lihansyöjien listaa, mutta ei lihansyöjiä pois kasvisruoasta, mikä tekee homman arpapeliksi. Tietysti voi läiskästä kasvisvuoan kohdalle lapun VEGAANI, joka karkottaa ainakin 30% sorkkijoista helvettiin närppimästä.

- Kuinka paljon lämmintä lisäkettä?
Jos on keitettyjä perunoita, niin laske vaikkapa 3-4 pottua per ruokailija. Pariloituja kasviksia voit laskea vaikkapa 100g/nokka.

Eli tarvitset lihaa ja kalaa sadan hengen häihin noin 15kg luuttomana ja perattuna. Se, mitä se liha on, mitä se maksaa ja mistä sitä saat on itsestäsi kiinni. Kuitenkin tuossa määrässä kannattaa jo painella pois Citymarketista ja mennä suoraan tuottajan suuntaan.

Tehdään epämääräinen laskutoimitus lämpimälle ruoalle (hinnat yläkanttiin):
15kg naudanlihaa / kalaa x 20€/kilo= 300€
15 kg perunoita x 1€/kilo= 15€
8 kg epämääräisiä kasviksia x 3€/kilo=24€
kermaa, voita, mausteita=50€
YHTEENSÄ=389€

Voit ostaa alkuruokapöytää itsellesi vaikkapa 300€:lla, sillä saa kaiken maan ja taivaan väliltä sadalle hengelle. Ruoan kokonaiskustannukset ovat tällöin noin 700€, eli noin 7€/nuppi. Sadasta hengestä selvitään kolmella tarjoilijalla ja yhdellä kokilla, joille maksetaan urakkapalkkaa vaikkapa sen 200€/nuppi. Mikäli lukee tuon aikaisemman linkkaukseni, niin tuo 200€ on hyvä raja. Enemmänkin saa maksaa, mutta enemmän vaivaa. 700€+800€=1500€, joten maksat henkilökuntineen päivineen hommasta noin puolet alkuperäisestä. 

Helvetinmoinen vaiva, mutta olen sen verran pihi, että mielummin kärsin kotona kuin lompakolla. Lämpöhauteet, keittiötilat sun muut ovat sitten jo sellainen asia mihin en ota kantaa, sillä meidän hääjuhlapaikasta ne löytyvät jo valmiiksi.

PS. Unohdin laskuista kakkukahvit, mutta se on sitten oma asia myös, millaisen prinsessaunelman pöytään haluaa. En minäkään pakota kokkeja sitä tekemään, vaan tilaan sen joltain jonka taiteellinen silmä miellyttää morsiantani.
Kaffetta voi laskea 3dl valmista nektariinia / hörppijä.

Nyt se sitten tulee

Morsian tulee takaisin viikon kestäneeltä Välimeren reissultaan. Oli ensimmäinen avoliittomme aikana niin, että hän on viikon pois ja minä kotona. Viime kesänä hän oli Puolassa, mutta vain muutaman yön. Ensimmäiset pari päivää meni ihan hyvin, kun kutsuin kavereita viikonlopuksi luokseni. Sunnuntaina oli niin hirvittävä pelkotilakrapula, että tilasin Kotipizzan verkkopalvelusta pizzan, maksoin verkkopankista ja käskin pizzakuskia pimputtamaan ovikelloa ja jättämään lootan ja limpparin siihen eteen. Odotin hetken ja menin hakemaan hikoilevan kolapullon ja Monsteripizzan oven ulkopuolelta. Hienoa palvelua. 

Maanantaina alkoi sitten poikamiehen arki ja voi veljet, että oli yksinäistä. Siivosin viikonlopun bileet, katselin telkkaria, menin illalla elokuviin ja katselin telkkaria sen jälkeen kotona. Tiistaina kävin kaupassa ja illalla taas elokuviin. Keskiviikkona päiväohjelmaan kuului kanasalaatin teko ja sitten meninkin pelaamaan jääkiekkoa illalla, jossa oheistoimintoineen menee yleensä melkein koko ilta (käymme oluella ja yleensä syömässä pikaruokaa). Tänään olen tässä koko päivän siivoillut, pessyt pyykkiä ja nyt odotan lattian kuivumista. Seuraavaksi tamppaamaan mattoja.

Vaikeinta on ollut oikeastaan nukahtaa. Tyhjä asunto on aavemainen tunne, kun on tottunut siihen, että toinen on aina kotona. Kaupasta en osaa ostaa itselleni mitään, kun kanapaketissakin on fileitä neljälle ihmiselle. Kaupungillekin on kivempi mennä pyörimään toisen kanssa, vaikka en jaksakaan yleensä sitä vaatekaupoissa hengailua.

On siis kiva välillä ottaa lepoa parisuhteesta, koska silloin huomaa kuinka paljon toista kaipaa lähelleen. Ensi viikolla alkaakin sitten raivoisa pakkaaminen uuteen asuntoon.

Sinne se sitten meni

Niin. Olen lomaleski. Kesäloma alkoi viime sunnuntaina ja jatkuu ensi viikon sunnuntaihin. Morsiameni kyseli viime viikolla halukkuuttani lähteä äkkilähdöllä johonkin rantalomakohteeseen, mutta kieltäydyin vedoten lähinnä siihen, että voin maata edullisemmin kotona. Minua eivät siis rantalomakohteet huvita. Sen sijaan ehdotin visiittiä vaikkapa Berliiniin, mutta tulevan vaimoni mukaan siitä on lepo kaukana ainakin minun kanssani. Hän puhuu todennäköisesti totta, sillä liki neuroottinen pakkomielteeni toiminnallisiin lomanviettoihin on saanut jo kaupungissa maineen.

Morsian lähti kuitenkin torstaiaamuna varhain Välimeren aurinkoon äitinsä ja veljensä kanssa, kun minä taasen jäin tänne pitämään asuntoa pystyssä. Asunnosta tosin tehtiin kauppakirjat eilen, joten tämä on enää kolmisen viikkoa meidän asuntomme ja sitten pitää mennä vuokralle, koska yhteinen unelma-asuntomme on vielä löytämättä.

Vuorotyöstäni johtuen näen ystäviäni lasillisten merkeissä melko harvoin, joten tämnä viikonloppu tulee olemaan harvinaista herkkua. Menemme huomenna (perjantaina) ajelemaan mikroautoilla, pelaamme meillä vähän pessiä ja käymme oluella. Lauantaina grillaamme rimpsuluita, pelaamme vähän lisää ja pidämme hauskaa. Hupi loppuu sunnuntaina kun suurimmalla osalla on maanantaina paluu arkeen. Itselläni jatkuu loma, mutta minulla on myös tässä alla vuoden projekti alkanut, että pääsisin nk. hääyökuntoon.

Oli kesäkuussa parit polttaritkin. Ensimmäiset vietettiin puolijoukkueteltassa ja saunottiin merenrannalla. Toisissa mäkiautoiltiin ja hypättiin laskuvarjolla, illemmalla saunottiin ja pidettiin hauskaa. Molemmat todella rentouttavia kokemuksia. Sitten olikin juhannus ja olimme veneen kanssa Houtskärissä kaksi yötä. Kolme viikonloppua meni siis melko kosteasti ja näkyi kanssa vyötäröllä päättymättömän tuntuisena turvotuksena.

Kokkikaksikko ja oikealle kädelle vähän vaatetta

Meillä on isommista järjestettävistä asioista puuttunut enää oikeastaan kokki paikalle. Pitopalvelut maksavat niin jumalattomasti, että on edukkaampaa hakea itse ruokatarvikkeet ja palkata kokki paikalle. Meillä kuitenkin kun tuo kulupuoli hoidetaan näillä näkymin täysin itse.

Kaverilla oli lauantaina polttarit ja kun alan ihmisiä ollaan, niin ajateltiin sunnuntaina siirtää kankkunen maanantaiksi. Olimme pubikierroksella, kun tapasin pari tuttua kokkia. Kyselivät sitten minun hääjärjestelyistäni ja kerroin sitten niitä näitä. Kyselivät ruokapuolesta ja kerroin, että sellaista ei vielä ole. Tarjosivat oma-alotteisesti apuaan ja tulisivat mielellään molemmat. Toinen kun on vielä nykyisin varsinaiselta titteliltään ravintolapäällikkö, joten tekee myös salin puolella töitä ja sen puolesta tarjoilukin onnistuu. Meillä on siis kaksi kappaletta kokkeja ja jopa ihan inhimmilliseen hintaan.

Sain myös puhuttua tulevalle vaimolle sen, että minun bestmanille vuokrataan myös puku ja olin tosi onnellinen, että hän suostui joustamaan budjetissa sen verran. Minun mielestä on kiva, että minä ja bestman ollaan ikään kuin tiimi, jolla on yhtenevät peliasut. Ehkä minäkin joustan sitten sen verran, että morsian saa ostaa vähän kalliimman puvun tai hankitaan kaasoille (3 kpl) samanlaiset kläddingit.

Seuraavana viikonloppuna olisi taas tulossa polttarit, tällä kertaa olisi tiedossa mäkiautoilua, laskuvarjohyppyä, saunomista ja viskikoulutusta. Työkaveri kysyi eilen, että miten ihmeessä mä jaksan aina pyydellä vapaaksi noita viikonloppuja polttareita varten kun hän käyttää lähinnä töitä tekosyynä jättäytyä pois. Kun lukee tämän kappaleen ensimmäisen virkkeen uudestaan, niin eiköhän siinä ole jo syytä riittävästi olla menemättä töihin.

Tähän mennessä

Häihimme on vielä yli vuosi aikaa ja tähän mennessä olemme jo alustavasti varmistaneet:

- Hääpaikan (SubMarina)

- Hääbändin tai pikemminkin häädueton, joka koostuu parista kaverin kaverista. Ovat ammattilaisia ja tekevät hääkeikkaa ilmeisesti hyvin paljon sillä sanoivat tammikuussa, että kesää 2013 on buukattu jo hyvin pitkälle. Ensimmäinen vaihtoehto oli muusikkoystäväni, joka tekee keikkaa naislaulajan kanssa, mutta tuli dilemma ja halusin mielummin kutsua hänet nauttimaan illasta sen sijaan, että olisin kutsunut kitaran kanssa.

- Hääkuvaajan, joka pelaa samassa tiimissä lätkää ja alustavasti puhuimme hääkuvauksesta. En kuitenkaan ole vielä ihan halukas paljastelemaan ko. herraa ennen kuin mitään on kätelty varmasti kuntoon.

- Kukkatytön, jonka rekrytoimme eilen, kun kuulimme erään tuttavamme siirtyvän ravintola-alalta tekemään täyspäiväisesti kukka-asetelmia ja jotain sen suuntaista. Jos asia olisi käsissäni, niin olisin varmaan tilannut kukkakaupasta hautajaiskimpun, koska ne ovat halvempia kuin hääkimput.

- Baarimestarin tekemään drinkkejä. Luovuimme booli-ideasta aika varhaisessa vaiheessa, koska ensinnäkin vieraat odottavat ammatti-ihmisten häistä jotain juomapuolen sinfoniaa ja toisekseen boolin hävikki voi olla melkoinen. Ajattelimme tehdä drinkkilistan yhdessä baarimestarimme kanssa ja työstää siitä ideaa.

- Vieraslista.

Tässähän ollaan ihan hyvällä mallilla!

Blogimaailman hommia

Sulhanen 2012, joka ystävällisesti mainitsi minut postauksessaan, haastoi minut tällaiseen "I love your blog"-juttuun.Säännöt ovat:

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, jolta sait awardin

2. Valitse viisi blogaajaa ja kerro siitä heille

3. Kopioi ja liitä palkinto bloggiisi

4. Toivo, että valitsemasi bloggaajat lähettävät palkinnon edelleen viidelle suosikkiblogilleen

Seuraan vähän sekalaisesti eri blogeja ja olen aika suurpiirteinen seuraaja, joten en oikeastaan systemaattisesti käy suosikkejani läpi. Myöskin olen vähän vielä ulkona nk. blogikulttuurista, jossa linkataan ja vinkataan, joten pyydän jo etukäteen anteeksi, jos ylimalkainen linkittömyyteni näkyy. Tässä kuitenkin viisi suosikkia:

1. Suosikkiblogiani en voi linkata, koska menetän täysin anonyymiteettini. Kyseessä on tulevan vaimoni ystävän blogi, jossa hän matkaa maailmalla. Myös minä esiinnyn blogin kuvissa, koska visiteerasimme häntä äskettäin reissun päällä. Koska ystävätär näkisi kävijätiedoissaan todennäköisesti pienen liikahduksen, hän myöskin ymmärtäisi, että minä kirjoitan hääblogia. Olen ajatellut kuitenkin pitää tämän pienen palstani vielä salaisuutena tuttavapiirilleni jonkin aikaa.

2. Filmitähti - Harrastan elokuvia ja seuraan blogeista eniten filmitähteä plus satunnaisia pienempiä blogeja lähinnä vaihtoehtona valtakunnansanomien elokuvakritiikille. Kyseessä on enemmänkin verkkojulkaisu, mutta alkoi sekin blogina.

3. Sulhanen 2012 - En seuraa hirveästi hääblogeja, mutta Sulhasta seuraan koska hän on minun lisäkseni - tai oikeastaan minä olen hänen lisäkseen - ainoa sulhasblogaaja. Miesnäkökulmaa.

4. BLACK. bling. WHITE ja Modern Bride - Näitä kahta hääblogia seuraan vähän enemmän kuin muita johtuen varmaan suosiosta.

5. Tarjoiluehdotus - Naurattaa joka kerta, ei varmaan tarvitse selittää.

En tiedä kuuluiko seuraava haaste minulle myös, mutta olen flow-tilassa joten tässä mennään. Kerron siis seitsemän asiaa itsestäni (Versatile blogger award):

1. Hengitän jääkiekkoa ja pelaan sitä pari kertaa viikossa. Pidän toki myös muistakin urheilulajeista, kuten jalkapallosta, mutta lätkä on yli kaiken. Etenkin NHL. Formulat ovat olleet myös lähellä sydäntäni yli 20 vuotta. Tästä voineen syyttää Isääni, joka opetti minut katsomaan Formuloita, kun olin 10. Muistan itkeneeni Ayrton Sennan kuolemaa.

2. Olen ammatiltani baarimestari. Sellainen kravattikaulainen, ei rannehikinauhainen. Olen myös päässyt ammattini puolesta Deutche Welleen ja erääseen kotimaiseen elokuvaan vilahtamaan, mistä syystä nimeni löytyy myös Internet movie databasesta. Kovin saavutus koskaan!

3. Harrastan elokuvia ja ylpeilen usein yli 400 elokuvan kokoelmallani ja loputtomalla leffafaktalla.

4. Pidän nippelitiedosta ja tykkään opetella täysin tarpeettomia faktoja ulkoa. Auttaa työssä.

5. Pidän erityisesti trash metallista ja... hiphopista.

6. Olen todella hajamielinen ja unohtelen jatkuvasti pieniä arkisia asioita...

7. ... Kuitenkin vihaan yli kaiken kahta asiaa; myöhästelyä ja sitä ettei hoideta asioita ajoissa.

PS. Itse häärintamalta ei mitään uutta. Kesä mennään muiden häiden keskellä. Parit polttarit ja parit häät tulossa. Tässä parina vuonna alkanut huomaamaan aikuistuneensa, kun vietetään parit häät ja varpajaiset per vuosi.

Terveisiä kaukomatkalta

Olimme tulevan vaimoni kanssa tekemässä turneen maapallon toiselle puolelle. Matka oli puhdas lomamatka, mutta toki hääjuttujakin oli tarkoitus katsastella. Oli tarkoitus, että Hongkongissa puolisoni katselee itselleen hääpukua tai käy kangasliikkeestä kyselemässä hääpukua varten kangasta ja minä visiteeraan räätälin luona teettämässä pukua. Tein pienen katsauksen tarjontaan ennen matkaa, koska tuolla päin on yhtä paljon huijareita kuin rehellisiäkin räätäleitä. Puku luvataan kolmessa päivässä ja koesovituksen jälkeen ne voidaan myös postittaa kotiin. Tinkaaminen kuuluu asiaan ja listahinnasta saa hyvällä taktiikalla ja paikallisia tapoja selvittämällä jopa puolet. Etukäteen päädyin kaupungin kuuluisimpaan räätäliin, Sam's Tailoriin, jonka liike tekee pukuja julkkiksillekin. Vaikka mies on jumalan asemassa räätäleiden keskuudessa, pukujen hinnat ovat Suomeen verrattuna huokeita, vaikka puku olisi kashmiria. No kuinka kävi?

Lentomekaanikkojen ulosmarssin takia Finnairin lento Hongkongiin oli kahdeksan tuntia myöhässä, joten menetimme kaupungissa parasta päiväsaikaa sen kahdeksan tuntia. Paikanpäälle jäi aikaa puolitoista päivää, joten päätimme molemmat, että emme käytä aikaa hääasioiden hoitamiseen, vaan shoppailemme ja nautimme kaupungin nähtävyyksistä niin paljon kuin ehdimme. Jatkoimme matkaa vielä Sydneyyn, Australiaan josta lensimme sisäisen lennon Melbourneen, jossa morsiameni ja hänen Australiassa majaileva kaasonsa kävivät hääpukukatsauksella siinä toivossa, että tarjonnan laajuuden vuoksi hinnat olisivat edullisempia. Muutaman tunnin otannalla ratkaisevia askelia ei otettu, joten frouva jäi edelleen ilman pukua ja etsintä keskittyy Suomeen.

Jos tässä nyt ei vuoden sisällä tehdä aasian suuntautunutta matkaa, niin oma pukuni vuokrataan. Kävimme Turun Pukumyynnissä kyselemässä ohimennen shaketin hintaa (jos sen ostaisi), joka oli mielestäni yllättävän edullinen, 600 euroa. Kuitenkin shaketti on päiväpuku, jota iltaisin ei oikein muualla käytetä kuin häissä, joten en tunne mielekkääksi, että ostaisin itselleni puvun jonka käyttökynnys on todella korkea ja käyttöaste todella matala. Bonjourin toki voisi lyhentää perinteiseksi puvuksi, mutta itse en bonjouriin hirveästi lämpene.

Kotiin tultuani kävin bloggerista katsomassa kävijätietoja, kun sähköpostiini oli matkan aikana alkanut tulemaan kommenttia toisensa perään tämän pienen blogini johdosta. Olin kerännyt parissa viikossa satoja lukijoita ja monia uusia seuraajia. Suuri kiitos kuulunee Sulhanen 2012-bloggaajalle, joka oli linkittänyt blogini postaukseensa. Virallisesti meitä sulhasbloggaajia on siis kaksi!

Viettäkää hauska vappu! minä vietän sen työn äärellä.

Drinkillä

Olemme molemmat työmme puolesta tekemisissä juomapuolen kanssa, joten silloin tällöin naimisiin menevät ystäväpariskunnat tai kuusikymmentä täyttänyt Isäni pyytää meitä loihtimaan simppeliä ja hyvää boolia juhliin. Tällä kertaa kävimme eräässä Jokirannan ruokaa tarjoavassa ravintolassa tekemässä boolitestausta drinkin muodossa. Enemmän drinkeistä innostunut puolisoni otti ohjat käsiin suunnittelusta, kun taas minä päädyin sulhasen kanssa juomaan pari olutta. Muistaakseni drinkin piti olla oranssi tai sen suuntainen. En muista mitä siinä oli, mutta muistaakseni kommentoin, että se maistui kelkalta (vodka kurant, passoa, appelsiinimehu), mutta kelkka se ei kuitenkaan ollut. Mutta muistan toki, että mitä olutta otin, mitä se maksoi, oliko millainen vaahtokukka ja minkälaisesta lasista se tarjoiltiin.

Juuri tämänkaltaisten tapausten takia sulhasen ja bestmanin tehtäviä ovat sellaiset kuin olutlastin hakeminen Tallinnasta, hääauton etsintä ja budjetin pitäminen hallinnassa. Kaikki, mitkä liittyvät väriteemallisiin drinkkeihin ja askarteluun ovat yhtä pitkää ajatuskatkosta ja arvailua. Voisin vaikka lyödä vetoa, että minulle on kerrottu meidänkin häiden väriteema, mutta pystyn korkeintaan valistuneeseen arvaukseen. Lime?

Kaverin polttarit

Lauantaina oli hyvän ystäväni polttarit. Krapulan tuoma kaihipeikko kutittelee edelleen silmissä, mutta oli kyllä eeppisen hauskaa. Toivottavasti myös sankarilla. Hyvien polttareiden tae on hyvä suunnittelu ja näissä polttareissa oli huolellista esityötä koko porukan toimesta. Bestmaneja ystävälläni oli kolme, joten työtä oli jaettu moneen suuntaan. Meinasi tulla järjestelyiden kanssa vähän kiire, koska muulle polttariseurueelle varsinainen päivämäärä tuli tietoon vähän myöhään ja aikaa suunnitteluun oli vain muutama viikko. Aktiivisen sähköpostikirjoittelun tuloksena saatiin päivälle raamit ja armoton puhelinrumba alkoi. Päivä alkoi sankarin noutamisella kotoa. Tähänkin oli suunniteltu SWAT-tyylistä sisäänmenoa, mutta päädyttiin kuitenkin ihan kolkuttamaan ovea. Sulhanen oli jo hieman omin päin laskeskellut, että tämä olisi se päivä kun koitetaan miehistä kanttia joten ihan yllätystä ei päästy suorittamaan. Kaikenlaiset hämäysliikkeet olisivat tietenkin olleet paikallaan. Ajoimme mutkien kautta Kansanpuistoon, johon saapui elokuvastuntteja tekevä ryhmä, joka meidän tapauksessamme sytytti sulhasen palamaan. Riskitekijöitä tietenkin oli, mutta komean leimahduksen saattelemana mies sammutettiin turvallisesti peitteillä. Lähdimme autoilla keskustan suuntaan ja menimme hakemaan uudet vaatteet palaneiden tilalle kirpputorilta. Budjetiksi annoimme kaksikymppisen, jolla saimme lookin joka muistutti lähinnä Veijo Hietalaa. Meillä oli tunti aikaa ennen ruokailua, joten pysähdyimme oluelle paikallispubiin.

Siirryimme kävellen Lone Stariin syömään wingsejä. Muu porukka otti vähän miedompaa soossia, kun taas pääjehu joutui syömään wingsinsä suicidal-kastikkeen kera. Vähän kuulemma poltti. Löysä ohjelma antoi paljon vapauksia spontaaniin suunnitteluun ja wingsien lomassa päädyimme siihen, että sulhasen look vaati isoja pulisongeja, joita sai ostaa viereisestä pilailukaupasta. Menimme liimaamaan tuoreet pulisongit kävelykadulla sijaitsevaan Rentoon, jossa oli myös polttareita viettävä naisseurue. Iltapäivän aloitti oluttasting, joka käytiin ravintola Teerenpelissä. Kiihkeäksi käynyt olutkeskustelu kirvoitti pohtimaan oluenvalmistusta ja kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Uskon, että kysymykset olivat mielenkiintoisia myös itse kouluttajalle. Siirryimme jalan tuomiokirkkopuistoon, jossa pelasimme joukkuepelinä krokettia. Portin läpäisystä sai napsukkaa ja likaiseksikin mennyt peli ratkesi nopeasti joten pääsimme siirtymään "jo" tunnissa Nummen Saunalle, jossa miehitimme Helmi-nimisen saunaosaston. Saunalla oli pieni lounge-tila, iso jääkaappi ja pokerihuone, jossa alkoi välittömästi uhkapelit. Iloinen ja rento ilta väsytti sankaria siinä määrin, että puolilta öin saatoimme hänet morsiamensa hellään huomaan kotiin ja osa porukasta jatkoi iltaa vielä suurkaupungin sykkeessä. Kaikin puolin onnistunut ilta.

Pientä muistilistaa polttareiden varalle:

- Suunnitelkaa väljä aikataulu. Spontaanit ideat saavat aikaa ja välillä on mukava ihan vain istua ja levähtää pubissa.
- Laatikaa budjetti.

- Ottakaa koko remmi mukaan suunnitteluun. Ihmisillä on yleensä laajat suhteet, hyvät ideat ja moni on aikaisemminkin ollut polttareissa.
- Suunnitelkaa kuljetukset.

- Kontrolloikaa sankarin alkoholinkäyttöä ja itsekään ei kannata olla liian humalassa.

- Kunnioittakaa sulhasen toiveita ja nöyryyttäminen ei ole kivaa.
- Ottakaa paljon valokuvia.

Baarikeskustelu

Satuin kuulemaan mielenkiintoisen keskustelun anniskeluravintolan baaritiskillä. Keskustelun osapuolet olivat sulhanen ja bestman. Bestmanille oli täysin ylivoimainen asia pukeutua sulhasen vaatimaan "sellaiseen v***n röyhelöön" ja vaati, että saisi pitää rusettia. Hänen mielestään rusetti on äärimmäisen miehekäs. Sulhasen vaatima asuste bestmanille on siis nimeltään plastron, jota tavataan käyttää saketin kanssa, mutta plastronia käytetään myös bonjourin kanssa, joka taasen on hieman pukumaisempi asuste, mutta helma voi ulottua jopa polveen. Kuuntelin aikani kiivasta keskuselua kaularemmin olomuodosta ja keskustelu päättyi maagisiin sanoihin:"Mutta kun Janette haluaa et sul on se röyhelö..." Eli hääjärjestelyiden eukko ylijumalatar on päättänyt, että bestman ei rusettia näe kuin Turun Pukumyynnin kevätkuvastossa.

Itse olen saanut suhteellisen vapaat kädet päättää pukeutumiseni. Olen tanssinut saketin ja frakin välillä, sillä bonjour ja perinteinen puku ovat täysin poissuljetut. Ajatus silinterihatusta myös kiehtoo ja erään pukupalvelun leidi kehuikin kulmikkaan partamallini korostavan hattua. Minussa asuu siis ripaus Abraham Lincolnia. Olemme lähdössä pian kaukomatkalle Hong Kongin kautta ja puolisoni väläytteli ajatusta, että teettäisimme hääpukuni jossain Nathan Roadin räätälikojussa, mutta rajoitteena on ajan vähyys (olemme kohteessa vain kaksi yötä) ja en halua tuhlata liikaa aikaa puvun teettämiseen. Kuitenkin häät ovat vasta 2013 ja voin yhtä hyvin vuokrata pukuni. Tyttöystäväni aikoo katsastaa pukuaan kohdemaassa siellä asuvan kaasonsa kanssa. Kun neidit menevät kaupunkikierrokselle, voin yhtä hyvin katsoa telkkarista samaan aikaan vaikka jalkapalloa ja juoda olutta. Kaikki voittavat.

Olisin halunnut alunperin, että bestman pukeutuu identtisesti, mutta taidamme säästää tässä. Vaikka pukuvuokrasta selviää alle kahden sadan per mies, noista pienistä satasista meidän hään budjetti paisuu. Satasta kun tuntuu menevän vähän joka suuntaan. Suurimmat yksittäiset menoerät, eli juhlapaikka, juoma ja ruoka on vasta puolet koko potista.



Kävin muuten hauskan keskustelun Isäni kanssa pääruoasta. Hän lupasi ampua pääruoan pöytään. Ei muuta kuin jahtionnea!

Hääpaikan metsästys

Hääpaikka. Miten jokin asia voi olla niin vaikeaa? Kaikkein päälimmäisin asia oli se, että pitää olla ajoissa. Kaivoimme häämessuilta saadusta yllärisäkistä pinon mainoksia ja kävimme niitä läpi. Paikallinen yhdistys oli alkanut kauppaamaan omia tilojaan juhlakäyttöön. Paras puoli tässä olisi se, että se on vain muutama kortteli kirkolta, edullinen, a-oikeudeton ja sinne mahtuu tavoittelemamme 80 ihmistä. Sovimme tapaamisen vuokraajan kanssa ja teimme listan kysyttävistä asioista. Muutama tärkeä asia:

- Varmista saako tuoda omat alkoholijuomat

- Keittiön varustetaso

- Saako tuoda oman pitopalvelun tai tehdä itse ruoat

- Mitä vuokra sisältää

- Astiat, liinat ja ruokailuvälineet

Yhdistyksen tila oli soveltuva. Positiivisin asia oli sijainti ja keittiön varustetaso, joka oli menossa vielä ennen kesää remonttiin. Talo oli rakennettu kolmeen kerrokseen, jossa keskimmäisessä oli kyökki ja pieni sali, alakerrassa saunatilaa ja pari huonetta ja yläkerrassa varsinainen juhlasali. Juhlasali oli rakennettu kahteen osaan, joita yhdisti kaksi isoa ovea. Tiesimme tässä vaiheessa melkein tarkan pääluvun, joka tarkoitti sitä, että kaikki eivät mahtuisi samalle puolelle. Parikymmentä jouduttaisiin sijoittamaan hieman sivuun. Toinen arvailujen varaan jäänyt asia oli se, että kuinka kuumaksi kattotasolla oleva puutalo menee kesällä. Huonekorkeus ei nimittäin ollut mikään päätä huimaava. Jätimme asian hautuumaan ja päätimme katsoa muita vaihtoehtoja. 

Kävimme aktiivisesti tilavaihtoehtoja läpi, mutta suurin osa kulki akselilla ei tai menetteli. Mikään ei ollut varsinaisesti hyvä. Facebook-kaverini oli pitänyt hääjuhlansa Marina Palacen alakerrassa sijaitsevan entisen yökerhon tiloissa. Koska pariskunnan häät olivat hulppeat, en pitänyt tilaa vaihtoehtona, kunnes otin asian esille Isäni kanssa. Hän kertoi, että tila tuskin oli ainakaan kallis, koska oli pitänyt siellä köyhyysrajan alapuolella pyörivien yhdistysten kanssa siellä kokouksia. Päätin soittaa ja sopia tapaamisen.

Herttainen, hotellin yläkerrassa asuva hampurilaiskuninkaan puoliso hallinnoi tilaa. Kuulin puhelimessa jo, että tilan hinta oli hintarajamme yläpäässä. Paikanpäällä ihastuimme tilaan välittömästi. Se on avara, lattiat marmoria, seinät peiliä ja sisustus on tyylikäs. Lisäksi tilan keittiötilat ovat paremmat kuin monessa ravintolassa ja paikan AV-laitteisto on huippuluokkaa. Kaiken kruunasi tieto, että hintaan kuuluvat kaikki astiat, aterimet ja liinat, jonka jälkeen hinta tuntui hyvinkin kohtuulliselta. Tila on A-oikeudeton joten Tallinnan matka kutsuu. Teimme välittömästi varauksen heinäkuulle 2013.

Kihlajaiskahvit ja häämessut

Olin ensin kihlajaiskahvittelua vastaan, mutta morsiameni on hyvä myymään ideoitaan sillä, että ei ota vastaväitteitä. Pidimme kihlajaiskahvit viikon päästä kosinnasta. Halusimme loppujen lopulta niin paljon vieraita sinne, että emme voineet pitää kahvittelua enää kotona, vaan ulkopuolisessa tilassa. Sain hyväksi todetuilla suhteillani paikan keskustasta kahvittelua varten ja sunnuntai menikin mutkattomasti ystävien ja sukulaisten kesken. Emme toivoneet kihlajaislahjaa, mutta saimme kuitenkin läjän. Onneksemme saimme kuitenkin kivasti kirjekuoria, jotka päätimme sijoittaa erikseen avattavalle häätilille. Kyselyitä tuli hääpäivästä aika tavalla, sillä omat sukulaiseni on sitä perinteisempää mallia, eli kihlaus tarkoittaa hääpäivän sopimista. Hääpäivä ei ollut vielä tässä vaiheessa selvä, sillä halusimme katsoa ensin sopivaa paikkaa ja käydä rauhassa läpi vaihtoehtoja. Kerroimme kuitenkin, että häät eivät missään tapauksessa ole tulevana kesänä, sillä suurin syy on yksinkertaisesti raha. Aiomme maksaa omat häämme itse ja siihen menee aikaa keskiluokkaan kuuluvalta pariskunnalta.

Tammikuun lopussa olivat häämessut Turussa ja menimme katsomaan ensisijaisesti hääjuhlapaikkoja, toissijaisesti pukuja sekä sormuksia. Olimme tässä vaiheessa kuulleet, että hääpaikan valinta on prioriteetti numero yksi. Otimme muutamasta potentiaalisesta paikasta esitteet, kuuntelimme pitopalveluita ja keksimme lisätä varattavien listaan kuvaajan. Minua koko paikka ahdisti ja huomasin olevani sukupuoleltani melkoista vähemmistöä. Männänviikolla olin myös kuullut ystävältäni, joka myös odottaa häitään, että:"Mitä v----a SÄ sinne menet? Morsiamen ja kaasojen hommia. Piste. Jää himaan pelaamaan." Menin kuitenkin.

Ensimmäinen havaitsemani asia oli, että kaikki maksaa ja paljon. Suunnittelemamme pienimuotoinen budjetti voitiin lakaista maton alle ja tilalle otettiin tuplattu versio. Puolittain haudassa kävelevät hääpukumyyjät kieli pitkänä kertoivat meille, että esimerkiksi KUKAAN ei enää vuokraa morsiamelle pukuja. Sormuksissakin oltiin ihan viime vuosituhannen trendeissä. Näin pelkkiä euromerkkejä jokaisen naamassa. Ärsytti. Ensimmäinen valonpilkahdus oli kultaseppä, joka kertoi meille mahdollisuudesta teettää sormukset. Kerroimme ideamme ja mies repäisi auki mapin, jossa oli valokuvan näköisiä 3D-mallinnuksia sormuksista. Näytimme yhtä ja toivoimme siihen kolme timanttia. Hinta oli puolet siitä, mitä tarjosivat paikalliset kellomyyjät (lisäksi kuukausi myöhemmin ostimme Citydealista lahjakortit ko. liikkeeseen. Mikä hillo!). Toinen mukava kohtaaminen oli kakkutäti, joka tekee melkein minkälaisia kakkuja tahansa. Otimme käyntikortit ja maailman tuskallisin messukäynti oli ohitse.

Kosinta

Kosimiseen mennessä olimme seurustelleet noin kaksi ja puoli vuotta ja asuneet siitä yhdessä noin puolitoista. Olin hautonut ajatusta kosinnasta jo pitkään, mutta koko ajan tuli henkisiä esteitä, mutta suurimpana syynä halusin vain odottaa oikeata hetkeä. Joulukuussa ajatus vilahteli vähän väliä sormuskaupassa, mutta ongelmakseni muodostui lähinnä muotoseikat. Halusin kaiken olevan flow. Sujuvaa, mutkatonta, ilman kömpelyyksiä ja sormuksen sujahdettava sormeen olematta liian pieni tai liian iso. Tyttöystävältäni vääntyi vuosi takaperin hänen rakas hopeasormuksensa ja oli pitkään toivonut sellaista kolmiosaista sormusta. Ostin sormuksen täysin arvalla, koska arvelin, että väärän kokoinen sormus ei ole maailmanloppu. Sormus oli suorilta oikean kokoinen ja joulun jälkeen astelin uudestaan sormuskauppaan. Budjettini oli mallia matalapalkkainen ja sanoin myyjälle, että kaksi sormusta pitäisi saada alle neljän sadan. Ei hopeaa, ei keltakultaa, vaan valkokultaa. Nikkeliäkään ei saisi olla. Ostin kaksi samanlaista sormusta ja sain ne vielä sopivahkoon hintaan johtuen joulualesta (kaikki -20%!).

Kosinnan ajankohdaksi päätin viikonlopun vuodenvaihteen jälkeen. Kerroin puolisolleni etukäteen, että vien hänet treffeille, sillä teemme niin aika usein. Toinen vie toisen syömään, leffaan ja niin edelleen. Tällä kertaa sanoin, että olemme yön poissa ja että pakkaa minulle säkin valmiiksi jonka vien valmiiksi majapaikkaan, jonka olin varannut Turun keskustan hotellista. Tuttu mies respasta oli hoitanut minulle perushuoneen sijasta minisviitin kylpyammeella ja oheismateriaaleilla (kuoharia ja vaahtokarkkeja). Hain kuitenkin Alkosta, kohottaakseni tilaisuuden arvoa, pullon shampanjaa. Olin varannut meille pöydän valmiiksi vähän paremmasta ja pyysin tyttöystäväni lähitienoille vastaan. Päästyäni töistä menin hotellille suihkuun, kaulukset suoraksi, hengitys raikkaaksi ja eau de toilettea leukaperiin. Olin valmis. Otin sormuksen mukaan, koska en ollut vielä ihan varma että koska on se oikea hetki.

Minulla oli puolisen tuntia aikaa ennen varsinaisia treffejä ja minulla olisi ollut aikaa soittaa tulevalle appiukolle ja pyytää lupa. En ollut tehnyt tätä aikaisemmin, koska tunsin puolisoni isän voivan hajamielisyydessään paljastaa aikeeni tyttärelleen. Puhelin kädessä muistin ukon olleen pahalla päällä aikaisemmin päivällä ja perhoset vatsassa jänistin. En soittanut. Kyllä, asia vaivaa vieläkin. Ja kyllä, appiukko muistuttaa asiasta vieläkin.

Söimme kivan illallisen ja teimme kävelyn jokirannassa ja kävimme lasillisella paikallisessa viiniravintolassa. Paikalla oli jonkin verran tuttuja ja oli vaikea saada romanttista fiilistä aikaiseksi. Päätin, että polvistun hotellihuoneessa.

Menimme viiniravintolasta suoraan hotellihuoneeseen, jossa odotti shampanja syylarissa. Kaadoin lasilliset ja huomasin tyttöystäväni olevan onnellinen. Onnen puuskassa tein haparoivan polvistumisen ja pyysin häntä vaimokseni. Kertoimet kieltäytymiselle oli sen verran suuret, että en uskonut siihen hetkeäkään. Päivä kosinnan jälkeen tajusin, että olin samalla sohaissut muurahaispesää...

Ja muuten sormus oli liian iso.